Tuesday, 10 March 2015

Seitsemän viikkoa leikkauksesta

Tämä aamu ei ollut sitä kirkkainta timangia maailmassa - kissa onnistui heti aamun aluksi reuhaamaan enemmän kuin keskimääräinen känniääliö aamuviiden jatkoilla, ja tuli lisää huonoja uutisia henkilökohtaiselta talousrintamalta - mutta jokin edes tuntuu olevan kunnossa, selkäni nimittäin! 

Kävin leikkauksenjälkeistarkastuksessa leikanneella lääkärillä ja sairaalan fysioterapeutilla, ja molemmat tuntuivat olevan sitä mieltä, että huoleen ei ole aihetta. Hermokipuja edelleen tulee ja menee, mutta eihän se tietty ole ihmekään, kun se hermojuuri oli siellä ihan runtussa ties kuinka pitkään. Vuosikin voi kuulemma mennä ennen kuin näkee, poistuvatko hermosäryt kokonaan, mutta että niistä ei kannata olla huolissaan, jos eivät tästä pahene. 

Enkä kyllä enää alkusokin jälkeen olekaan ollut, sillä pärjään huoletta tätä nykyä kokonaan ilman särkylääkkeitä. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että leikkausta ennen päiväannokseni särkylääkkeitä piti sisällään 3 x kipukynnystä nostavaa (epilepsia)lääkettä, 3-4 x 800 mg ibuprofeenia ja 3-4 x 1g parasetamolia. Plus satunnaiset panacodit auttamaan nukkumishommissa.

Fysioterapeutti oli lisäksi sitä mieltä, että koska olen normaalipainoinen, liikunnallinen ja kehoni hyvin tiedostava ihminen, minun ei tarvitse enää käydä fysioterapiassa. Ei se olisi mua kyllä haitannut siellä käydä, mutta kyllähän sitä kehulitanian saattelemana jaksaa keskenäänkin kuntouttaa. Liikuntaa saan tehdä niin kuin huvittaa ja oman harkintani mukaan. Kuulemma osaan itse arvioida, mikä kannattaa ja mikä ei. Jos tulee tehtyä liikaa, selkä kyllä muistuttaa. 

Sen kunniaksi taidan tänään taas ponkaista uintihommiin. Muita ongelmia mietin lisää huomenna.

No comments:

Post a Comment