Friday, 30 January 2015

Urheilurintsikkataivas!

Hei piti ihan asioikseen alkaa kehua näitä urheiluvaateostoksiani! Tilasin siis taannoin Ellokselta urheilurompetta vakuuttuneena siitä, että hermokivut pian lakkaavat ja pääsee liikkumaan taas. (Peukut pystyyn sen puolesta muuten.)

Adidaksen supersiistien trikoiden lisäksi ajattelin, että voisi testata Elloksen oman sarjan urheilurintaliivejä. 

Elloksen sivuilta
Pikkasen houkuttelevaa: kuppeja F-kokoon asti, kaarituet, takalukitus, paksut olkaimet, ei-painijanselkää (musta aina tuntuu, että hartiat menevät niistä juntturaan) ja huokea hinta. Lisäksi arvosteluissa sanottiin, että kuppikoot osuvat kohdilleen - asia, mikä aina jännittää rintaliivejä tilaillessa.

Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Olin skeptinen, mutta en enää: oma kokoni osui just kohdilleen ja liivit tuntuvat supermukavilta päällä. Nämä eivät ole ehkä juoksemiseen soveltuvat liivit, mutta kuntosalille täydelliset. Taidan tilata toisetkin samoin tein. 

P.S. Kolme ja puoli tähteä arvosteluissa on tullut siitä, että joku pienirintainen nainen valitti, että rintaliivit kutistivat hänen rintansa olemattomiin. Asia, mikä ei tällä kuppikoolla varsinaisesti haittaa. Kaikki muut arvostelijat tuolla ovat kehuneet.

P.P.S. Tilasin myös urheiluboksereita. Nyt on kaapissa leopardikuvioiset urheilupöksyt. Eihän niitä kukaan näe, mutta treenatessa voin motivoitua sisäisen kissapetoni voimalla. Kurrnau!

Viime viikot

  • Täytin 31. Edelleen jokainen vuosi tuntuu edeltäjäänsä paremmalta henkisesti. Jotkut haaveilevat ikuisesta nuoruudesta, meikä porskuttaa kolmekymppisenä tyytyväisempänä kuin koskaan. Muistan muuten kerran, kun joku randomituttu sanoi jutellessamme, että haaveilee pääsystä takaisin yläasteelle. Meinasi itku päästä ihan ajatuksesta. Ja ei kyllä mikään muukaan vuosikymmen houkuttele.
  • Huomasin, että unohdin hakeutua ensiasuntosäästäjäksi ennen tuota 31 vuoden ikärajaa. Hups. 
  • Tilasin urheiluvaatteita, mikä on käytännössä sama asia kuin urheilu, eikö niin?
  • Kärsin edelleen neuropaattisista kivuista. Voin kertoa, että mikään ei maailmassa ahdista niin paljon kuin ne. Meinasitteko jäädä olemaan, kivut? Miksi olette? Menkää pois, olen ansainnut parempaa.

Saturday, 24 January 2015

Tsemppausta nyt nainen

Luin äsken facebookista, että tuttuni menee tänään kylpylään hemmottelemaan itseään. Mullakin on viime kuukausina ollut suuri halu päästä sellaiseen. Haluan vedessä lillumista, saunan lämpöä, hierontoja ja pedikyyrin. Ja sitten lisää vedessä lillumista ja saunaa.

Niin että terkkuja vaan tästä leikkauksen jälkeisestä maailmasta. 

Leikkaus tulikin sitten supernopealla aikataululla - sain 13. päivä tietää, että leikkaus on 19. päivä. Ilmeisesti kaikki meni niin kuin pitikin, mutta nyt pelottaa kivut, joita säteilee randomilla jalkaan. Muistelen, että viimeksi hermosärky jäi leikkauspöydälle, ja siksi ahdisti esim. eilen ihan vitusti. 

Eilisessä itsesäälin aihiossa tajusin, etten ollut valmistautunut siihen, että komplikaatioita tulisi. En siis yhtään, vaikka tiesin kyllä etukäteen, että näissä leikkauksissa ne ovat varsin todennäköisiä. Tuttuun tapaani olin selannut etukäteen internetin läpi ja lukenut kauhutarinoista. En kuitenkaan ajatellut hetkeäkään, että ne voisivat koskea minua. 

Nyt yritän parhaani mukaan ajatella, että kyllä tää tästä. Ei tarvii vielä huolestua. Tämä kipu voi olla tilapäistä. Ja pientähän tämä on verrattuna leikkausta edeltävään kipuun. Toipumiselle on annettava aikaa. Elä nyt stressaa ainakaan nainen, se nyt ei auta yhtään. Vitun jurpo.

Välillä uskon itseäni. Sitten tulee kuitenkin niitä hetkiä jolloin tekisi mieli pistää kämppä paskaksi ja käpertyä nurkkaan sikiöasentoon itkua tihrustamaan. 

Vähän tosiaan nämä tunnelmat täällä vaihtelee. 

Mutta koska eilen säälin itseäni, tänään en sitä jaksa. Kylpylät ja saunat jäävät nyt toistaiseksi välistä, mutta kyllä tää keho on jotain hemmottelua nyt ansainnut. Ja luotetaan siihen, että pian olen niin hyvässä kunnossa, että lähden itsekin kylpylöimään. Ja minne vaan. Kuvassa hyvä alku: meikä ulkona ihanassa pakkassäässä toissapäivänä!




Huomatkaa myös Urbanearsit.



Aurinko!




Saturday, 17 January 2015

Miehet, te ihanat könsikkäät

Maija haastoi mut Facebookissa mieskuvahaasteeseen. Menköön se tänne nyt, ja kaikki kerralla tietenkin!

Epäilen, että nyt ei tarvitse keskittyä ihanaan luonteeseen tai muuhun tyhjänpäiväseen, vaan puhtaaseen kuumuuteen. Sen teen.


1. Robert Downey Jr. 

Mun ultimate dream guy. 




2. Charlie Hunnam

Tämä mies kiilasi kakkoseksi aika vauhdilla. Miten voi olla maailmassa näin komea mies?




3. Ryan Gosling

Luulitteko jo, että Ryan ei ole listalla? Hah!


(Tykkään keskimäärin enemmän blondeista.)


4. Teemu Selänne

Mies. Legenda. Näytti, eh, hassulta parikymppisenä, nyt kuuma ku mikä.





5. Nikolaj Coster-Waldau

Ylläriii! 




Voi mitä miehiä.

Listalle olisi voinut päätyä myös Tom Hiddleston, Andrew Garfield, Garrett Hedlund, T.J. Thyne ja tietenkin Bruce Willis ja Brad Pitt. Kaikilla heilläkin olisi ollut kuvassa parta tai sänki. Mmmm, parrat ja sänget.

Miehet on ihania. 

P.S. Suosittelen listan tekemistä kaikille miehistä tykkääville! Tässä paranee huono tuuli kuin taikaiskusta.

Sunday, 4 January 2015

Pausella

Mulla on tälle vuodelle oikeastaan vain yksi tavoite. Selkeä ja koko elämää parantava, mutta pirun vaikea silti.

Saada selkä kuntoon. Ei silleen breakdance-kuntoon, mutta ainakin vaelluskuntoon. Ehkä jopa juoksukuntoon. Okei, alkuun riittää myös pelkkä kuntosalikunto. Kunhan ois joku muu kunto kuin invalidi- ja sitä myöten rapakunto.

Haluaisin sanoa, että haluan kirjoittaa myös gradun tänä vuonna loppuun, mutta sehän riippuu selän kunnosta. Kovasti kuitenkin toivon, että tämä uskomattoman mutkainen opintopolku olisi pian kuljettu. Peukut pystyyn, ihmiset!

Sanoin pari päivää sitten kylässä piipahtaneelle ystävälleni, että viime syksy oli kaikesta raskaudestaan huolimatta täynnä hyviä hetkiä ja onnea, ihan vain koska pääsin laulamaan. Ilman kuoroa syksy olisi ollut saatanallinen. Näinpä toivon myös, että tänä vuonna voin laulaa sydämeni kyllyydestä niin paljon kuin haluan. Ei ole montaa parempaa asiaa maailmassa kuin laulaminen, ja ennen kaikkea ystävien kanssa laulaminen.

Toivon myös, että pääsen tästä taloudellisesta suostani. Opesijaisuus tai kaksi voisi pelastaa. Tai joku muu duuni. 

Niin, nämä kaikkihan riippuvat ensimmäisestä toiveesta. Tiedän, että ihan pian olen vähän viisaampi lähitulevaisuuden suhteen, mutta mitä lähemmäs pääsen maagista lääkäriaikaa, sitä hitaammin kello matelee. Asiaa ei tietty varsinaisesti auta se, että sain jonkun flunssapöpön ja nyt taas istun kotosalla ihanan ulkoilun sijaan. On muuten vähän sellainen olo kuin sisälläolokiintiö olisi jo täyttynyt tuossa marraskuussa joksikin aikaa. Esim. pariksi vuodeksi. Vaan ei. Perkele.  

No mutta. Vielä muutama päivä lusittavana ja sitten voin suunnitella lisää. Tammikuun kahdeksas, tule jo. 


Thursday, 1 January 2015

I dolled up!

Hei mun 20-lukuinen leffa-asu onnistui ihan kivasti! Itse mekko ei ollut paras mahdollinen, mutta panostin meikki- ja asusteosastolla. Niin lyhyellä varoitusajalla kyhäsin itseni kasaan, että pakko olla hiukkasen ylpeä itsestään!

Tämä on muuten myös yksi niistä todella, todella harvinaisista tapauksista, missä käytän 1) huulipunaa ja 2) luomiväriä. Saatanpa käyttää toistekin!

Pousailua ja armoton kuvankäsittely vintageksi

Saatan alkaa laittaa tukan aina näin. Melkein yhtä helppo kuin ponnari!

Ilman kuvankäsittelyä voi huomata rouheaakin rouheamman huulipunan ja sointuvan kynsilakan. Oujee!
Ilta oli tosi kiva kyllä kaikin puolin, hyvä että läksin. Tosi monet olivat panostaneet asuunsa ja tunnelma oli mainio. Erityiskiitos kasaritansseista asianosaisille. Tiesittekö, että kasaritanssi ja hirvitanssi ovat käytännössä sama asia?

Vuodenvaihteessa kirmasimme perinteen mukaisesti rantapuistoon ja joimme kuoharia. Hassua, että on juhlinut uutta vuotta samoilla kulmilla jo kymmenen vuotta. (Paitsi 2005-6 taisin olla Oulussa.) Huippua, että samat ihmiset siellä puistossa vieläkin ovat vaihtamassa vuotta kanssani. Kiitti teille, tyypit. Jos vuodenvaihde oli merkki tulevan vuoden suunnasta, mulle on tulossa ihana vuosi.