Wednesday, 31 December 2014

2015, tervetuloa!

Eilen vielä aioin jäädä kotiin uv-juhlinnan sijaan. Yksi päivä muiden joukossa, ei mitään erikoista ja huominen ei ole sen erilaisempi, vaikka numero muuttuisi. Junou. Plus en oikeastaan tiennyt, mitä sitä ylipäätään tekisi tai miten kokisi vuoden vaihtumisen, kun on puoli eloa mennyt taas uusiksi eikä tulevasta mitään tietoa.

Tuijottelin kuitenkin tovin joidenkin tuttujen facebookiin laittamia uv-tilityksiä siitä, miten ankeaa on luvata mitään, juhlia vuoden vaihtumista tai kuvitella, että elämästä tulee jotenkin erilaista keskiyön taitteessa. 

Tulin siihen lopputulokseen etten halua olla ainakaan se tyyppi. 

Mietin, että ihmisille on luontaista tehdä elämästään tarina, luoda kronologia ja syiden ja seurausten jatkumo - tehdä elämänsä (ehkä) satunnaisista suunnanmuutoksista merkityksellisiä. Ajatella, että asioilla on tarkoituksensa. 

Sitten mietin, että ehkäpä usko siihen, että keskiyön taitteen jälkeen on taas maailma uudestaan avoinna ja pöytä puhtaana - tai mitä ihanaa sitä haluaakaan siitä hetkestä ajatella - tekee siitä todellista. Koska eikös se mene niin, että saavuttaakseen onnen, rakkauden tai uusia asioita ylipäätään on niiden saavuttamiseen myös uskottava? Jos sitä siinä yön taitteessa uskoo maailmaan hiukkaista enemmän, ei siitä ainakaan mitään haittaa voi kenellekään syntyä. Jopa niillä ohikiitävillä uuden suunnan toiveilla voi olla parhaimmillaan elämää järisyttävä vaikutus. 

Ja jos ei olekaan, niin mitäs siitä? 

Siispä päätin hankkia itselleni leffateemaista päällepantavaa, suunnata tieni illalla ystävien luo ja juhlia juuri sitä teennäistä minuutin vaihtumista toiseksi. Yön taitteessa on taas maailma uudestaan avoinna. 

Parempaa uutta vuotta 2015!


Sunday, 28 December 2014

Cause I know I've only got this moment / and it's good

Tänään tulee Die Hard telkkarista. Haluaisin sanoa, että se on mulle kiva vuoden lopun perinne katsoa John McClanea pelastamassa ihmisiä, mutta tosiasiassa mie katson sitä miestä aina kun tilaisuus siihen syntyy. John, olet ylivoimaisesti paras kaikista New Yorkin kovista poliisimiehistä. Ja ihan vain kaikille tiedoksi, että nelososakin oli vielä huippu. 

Vuodenvaihteen perinteisiin liittyen kävin vähän lueskelemassa, mitä mie elämältä olin vailla vuosi sitten. Ja olinhan mie 1 ja 2

Lotossa en voittanut paitsi kympin kerran. Sijoitin sen luontoarpoihin, joissa hävisin noin kymmenen euroa. Noin muuten meni ehkä paremmin. 

Olin unohtanut, että ihan ääneen mainitsin haluavani laulaa taas. Olin unohtanut sen myös silloin, kun hain ja pääsin kuoroon. Mutta kai se sitten menee niin, että tällaiset ääneen sanotut tai kirjoitetut ideat jäävät elämään omaa elämäänsä jonnekin takaraivoon ja sitten voi niiden muhivien ajatusten johdosta parhaimmillaan saada koko maailman. Musta tuntuu, että mie sain koko maailman ja vähän päälle. Miksi koskaan lopetin laulamisen, en ymmärrä. (Siinä yksi uusi asia en ymmärrä -listalleni.) Onneksi tulin järkiini taas. Kiitos siitä tosin kuuluu ensisijaisesti ystävilleni, jotka ostivat kolmekymppislahjaksi laulutunteja ja sitä myöten tekivät musta aivan uuden ihmisen. Tai kaivoivat sen vanhan, minkä olin unohtanut. Kiitos tönäisystä, sitä tarvitsin.

Pääsin myös reissaamaan. En tosin sille ylimääräiselle reissulleni Lontoon ja Portugalin lisäksi, mutta se olisikin vaatinut sen lottovoiton. Tuntuu, että jo nuo kaksi reissua olisivat vaatineet sen. Toisaalta sain niistä niin paljon iloa ja näkemystä, että ehkä ne olivat henkilökohtaisen konkurssin arvoisia matkoja. 

Katselin vastikään Portugalista näpsittyjä kuvia. Tässä teillekin.

Aveiron kissa

Porto vei sydämeni. 

Portoon rakastuneet

Atlantin lapsi


Atlantti-onni

Atlantti-onni 2

Lissabonilaisen linnan terassilta

Lissabon

Ja Lissabon
Jos menette joskus Portugaliin, ottakaa yhteyttä. Hehkutan teidän suohon.

Toivoin myös paljon lisää iloa, ja sitä sainkin. Toki myös paljon surua, mutta koen olevani voitolla. Syksykin kaikesta selkä- ja muusta horroristaan huolimatta oli täynnä hyviä hetkiä. Sellaisia vähän pienempiä onnen hetkiä kuin vaikka omaan terveyteen liittyvä onni, mutta onnea yhtä kaikki. 

Se lienee tärkeintä, että silloin kun elämän isot palaset menevät sekaisin, pystyy löytämään iloja ja onnea pienemmistä höpsötyksistä. Kohtuullisen paljon olen stressannut sitä, että selkeiksi ajatellut suunnitelmat menivät vähän romuksi - esim. valmistuminen lykkääntyy ja sitä myöten ehkä aika moni muukin asia - mutta näillä mennään. Mulla on joka tapauksessa tässä hetkessä hyvä olla, ja ensi vuoden alussa selviää myös, miten edetään selän suhteen. Siitä sitten uudenlaista palapeliä kokoamaan. Jotain uuttahan siellä taas on varmasti luvassa. Ei ole huono juttu se.

Thursday, 18 December 2014

Ymmärryksen puute

Pyrin elämässäni siihen, että olen ymmärtäväinen. Tämä koskee sekä ihmisiä että ilmiöitä. Taannoin opin ymmärtämään mintunvärisiä asioita. Ihmisten kohdalla ymmärrys menee joidenkin ystävien mukaan vähän liiankin pitkälle paikoin. Kuulemma ymmärtäminen on hyvä joskus lopettaakin.

Mutta nyt ei mennä sinne. Vaan siihen, että keksin eilen kolme asiaa, joita en ymmärrä. En vaan yhtään. Tässä ne, satunnaisessa järjestyksessä.

1) Omata-verbiä. Eilen en voinut tykätä hyvän mielen Facebook-statuksesta, koska siinä oli tuo verbin irvikuva ja huonon suomen kiistaton kuningas. Raah. 

2) Sosekeittoa ruokana. Paitsi silloin, kun kaveriksi saa hurjan, proteiinipitoisen salaattipöydän. Mutta sitten se menee niin, että keitto on lisäke ja salaatti se ruoka, mistä maksan. P.S. Leipä ei riitä pelastamaan.

3) Ihmisiä, jotka eivät harrasta liikuntaa, vaikka se fyysisesti olisi heille mahdollista. Ei niin minkään maailman järkeä. Paitsi tietenkin jos elämän tavoitteena on voida huonosti ja kuolla nuorena. Mutta (needless to say) en kyllä ymmärrä sitäkään.

Nämä terveiset eilisen lenkkisaunan lauteilta. Mistä tulikin mieleeni, että en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät tykkää saunoa. 

Sunday, 7 December 2014

Tätä kuuluu

Tämä miun bloggaustahti on saanut taas maanisdepressiiviä piirteitä. Vaan mitäs pienistä. Kerron nyt kuulumiset! 

Viime aikoina olen


  • maannut sohvalla kuukauden selkäkipujen takia.
  • saanut sairauslomaa vuoden loppuun. Että heippa vuan, gradu!
  • ollut osallistumatta Rokumenttiin. Not cool.
  • neulonut arviolta miljoonat sukat. Ja tehnyt joulukoristeita. Wat.
  • käynyt erikoislääkärillä selkäasiaa ihmettelemässä ja saanut uuden kipulääkkeen.
  • huomannut, että kipulääke auttaa ja kehitellyt siitä itselleen kohtuulliset ylikierrokset muun muassa paikallisessa anniskeluravintolassa.
  • päässyt sen kipulääkkeen ansiosta muutenkin liikkeelle ja muun muassa kävellyt keskustaan. Onhan sinne huikea kilometrin taivallus, aika juhlaa!
  • kaatanut punaviiniä valkoiselle matolle.
  • treenannut kuorokappaleita kotona klo 4 aamulla (sama punaviini-ilta). 
  • löytänyt uuden ystävän. Onko parempaa?
  • esiintynyt ensimmäisessä pitkässä kuorokonsertissa tämän nykyisen kuoroni kanssa.
  • alkanut samaisen kuoron mediatiedottajaksi. 
  • saanut jo joululahjoja: piikkimaton ja maailman pehmeimmän kaulahuivin. Huippuja ystäviä mulla.
  • päättänyt, että on hulluutta tämän selän kanssa edes yrittää ajaa autolla P-Pohjanmaalle. Mikä tarkoittaa siis kaverijoulua Joensuussa! Joensuulaiset kaverit, saa soitella.