Thursday, 27 November 2014

Tahdon


Mulla on jotenkin toiveikas olo huomisen suhteen. En osaa edes selittää, miksi. Ehkä elän niin vahvasti omassa akateemisessa kuplassani, että esteet tasa-arvoisen avioliiton edessä tuntuvat häviävän pieniltä. Tai ehkä haluan uskoa, että ne empivät kansanedustajat uskaltavat tehdä oikean päätöksen nähdessään, mitä kansan enemmistö on asiasta mieltä. Ja mitä Kari Mäkinen on asiasta mieltä. Ja mitä psykologiset tutkimukset ovat asiasta mieltä. Voisin jatkaa listaa loputtomiin. 

Joka tapauksessa toivo on vahva. Mulla särkyy sydän joka kerta, kun mietin niitä ystäviäni, joilla ei ole oikeutta samoihin asioihin kuin minulla. Tai niitä vanhuksia, jotka eivät ole koskaan saaneet tilaisuutta rakastaa vapaasti toista ihmistä - jotka on kokonaan suljettu elämän epäilemättä tärkeimmästä kokemuksesta vain seksuaalisen suuntautumisensa takia. Me olemme sen näille yksinäisille ihmisille velkaa, että kenenkään ei enää tulevaisuudessa tarvitse pelätä, tulla syrjityksi tai joutua olemaan yksin. Tasa-arvoinen avioliittolaki on selkein ja tärkein lupaus siitä, että olemme kaikki yhtä arvokkaita.

Hitto että toivonkin. 

EDIT: Kattokaa nyt tämä Erkki VIrtasen puheenvuoro itkemättä. Näin julma tämä maamme vielä tänään on. 

Sunday, 23 November 2014

DIY + sovellustestausta

Multa lähti eilen tylsyyspäissään joulukoristeiden teko lapasesta.

Tuon viskilasin kuviointi on täydellinen tähtikoristeeseen, mutta pirun taikina tarttuu tosi helposti lasiin kiinni. Sen sijaan tuikkylyhtyjeni kuviointi on täydellinen koristeisiin! Tässäpä tuloksia.



Testailen tässä myös Bloggeroid-sovellusta. Googlen oma Blogger-app on aika ankea, oiskohan tästä johonkin?

Saturday, 22 November 2014

DIY: Kuusenkoristeet

Jos jokin nyt on elämässäni selvää niin se, että mulla on nyt loputtomasti aikaa. Tämä joutenolo on tuonut esiin minussa jännittävääkin jännittävämmän puolen: joulukoristelu-Katjan. Olen yhtä hämmentynyt kuin tekin. 

Tokihan jokunen vuosi takaperin löysin itseni ostamasa joulukuusta, ja siitä olisi jo pitänyt osata päätellä, että ollaan vain kivenheiton päässä joulukoristeiden tekemisestä. En kuitenkaan osannut päätellä. En osannut vielä eilenkään päätellä, vaikka innoissani pinnailin Pinterestissä joulukoristeohjeita. Eihän niitä Pinterestin juttuja kuitenkaan koskaan toteuteta, right? 

Väärin. Tänään tylsistyminen maksimoitui ainesten ostamiseen, ja nyt mulla on kasa itsetehtyjä kuusenkoristeita. Jotka on tehty ruokasoodasta ja maissitärkkelyksestä. Jep. Syvällä ollaan.

Tässäpä teillekin noloille näpertelijöille ohje kuitenkin. Kuitenkin kiinnostaa. 


Supersiistit, -helpot ja -nolot kuusenkoristeet

Ainekset: 

2 1/2 dl ruokasoodaa (osta sellainen iso pönikkä, maksaa alle kolme euroa)
1 1/4 dl maissitärkkelystä
1 3/4 (ish) dl vettä

Mitä muuta tarvitset: 


  • kattilan
  • kauhan (suosittelen muovista)
  • kaulimen
  • grillivarrastikku tai hammastikku (ymmärrät kun luet ohjeen)
  • piparimuotteja tai muita vastaavia
  • halutessasi pari kuviolasia, millä voi painella kuvioita koristeisiin (ei pakollinen)
  • koristenauhaa




Kiehauta vedenkeittimessä vedet. Sekoita kuivat aineet kattilassa ja lisää vesi. Sekoita hyvin ja iske seos keskilämpimälle levylle. 


Tältä se näyttää ennen saostumista.
Sekoittele. Seos alkaa kuplia ja siitä ei menee kauaakaan (joitain minuutteja), kun se alkaa saostua. Kun seos muuttuu löysän taikinan kaltaiseksi, ota kattila levyltä ja sekoittele vielä lisää. Tässä vaiheessa myös huomaat, että vispilä ei ollut kätevin ratkaisu - käytä kauhaa. 


Seos saostuu vielä lisää levyltä ottamisen jälkeen. Näyttää pian tältä.

Anna seoksen jäähtyä pari minuuttia (jäähtyy nopsasti). Siirrä kattilasta vaikka leivinpaperin päälle ja vaivaa pehmoisaksi taikinaksi. Rakenne muistuttaa kovasti muovailuvahaa!


Muovailu käyntiin!

Kauli taikina alle puolisenttiseksi. Ei oo niin justiinsa sen paksuuden kanssa, mutta ohuemmat tietty valmistuu nopeammin.

Valmiina uuniin.

Tee jollain härvelillä reiät koristenauhaa varten. Itse käytin grillivarrastikkua. 

Voit kuivattaa koristeet joko uunissa tai huoneenlämmössä. Uunissa noita voi lämmäyttää 100 asteessa about tunnin verran, ohuemmille riittää vähempikin aika. Huoneenlämmössä ilmeisesti kuivavat noin päivässä. Mie paiskasin uuniin, koska olen kärsimätön luonne. Uunissa voivat kuitenkin halkeilla, joten kannattaa välillä tsekkailla, miten koristeet lämmössä pärjäävät.

Uunista ulos!

Huom! Jos et laita niitä uuniin, voit upottaa niihin esim. timangeja ja muuta blingblingiä. Tämä teille rinsessoille tiedoksi siellä. Kuviolaseilla voi tehdä kuvioita pehmeään taikinaan, menivät koristeet uuniin tahi ei, mutta itselläni oli ainakin vaikeuksia saada kuviosta 1) tasaista ja 2) ei-vinoa. 

Koristeiden kuivuttua niitä voi maalata vaikka akryylimaaleilla tai metallisävyillä. Niihin voi myös laittaa glitteriä tai mitä nyt keksiikään. Kauniilla koristenauhalla kruunataan paketti ja voila, ollaan auttamattomasti ja keskellä sitä ihtiään - joulun tunnelmaa.

Wednesday, 5 November 2014

Tuesday, 4 November 2014

Haista vittu, maailma

Tämä päivä. 

Aamusta asti on selvää, ettei tämä nainen pääse tekemään mitään järkevää. Hermosärky tuntuu vievän tajunnan hetkenä minä hyvänsä, minkä johdosta keskityn tiukasti makaamaan sohvalla ja hengittämään. Tätä siis ensimmäiset viisi tuntia. On niin hauskaa että itkettää. 

Viiden tunnin kuluttua päätän, että nyt saa riittää ja että ne Rokumentin liput on ostettava ennen kuin ne myyvät loppuun. Kokouskin on tulossa, nyt akka ylös sohvasta. Nousen, puen, nilkutan pyörälle ja hyppään selkään. Huomaan, että pyöräily sujuukin ihan hyvin ja mieliala nousee. 

Saavun perille, hyppään pyörän selästä todetakseni, että kävelystä taas ei tule mitään. Tässä vaiheessa on kuitenkin vedetty jo sitä jotain särkylääkettä, mitä nivelrikkoiset ja kihtipotilaatkin syö + kaksi grammaa panadolia, joten päätän purra huulta ja kävellä muutaman sadan metrin päähän kahvittelemaan. Rokumentin liput unohdin kotiin. Tietenkin.

Istuessa hetken taas tuntuu, että nyt ne särkylääkkeet viimein purevat ja jippii.

Ei.

Päädyn tuskissani hätäratkaisuun ja poljen kotiin hakemaan punaista kolmiota. Niistä en tykkää yhtään, sillä ne vievät tullessaan terän ja tuovat lähtiessään krapulan. Kokousta ei sovi kuitenkaan missata, joten valitsen lääkkeen. Sitä paitsi tässä vaiheessa päivää ei kiinnosta mikään muu kuin kivun lievittäminen.

Menen kokoukseen pyörällä. Istuessa on taas kivaa. Noustessani huomaan, että kolmiokaan ei ole tuonut mitään apuja. Nilkutan kauppaan, melkein tuuperrun Oivariini-hyllylle, selviän kotiin.

Kotiin tullessa huomaan, että yksi kissoista on päättänyt tyhjentää yhden vaatekaapin hyllyn lattialle. Se tekee sitä, kaivelee pesiä vaatteiden sekaan. Herttaista tavallaan. 

Paitsi tietenkin nyt, kun tuo yksi traumakissa (eri kissa) on toteuttanut mieliperversionsa eli lorauttanut pissat siihen lattialle päätyneeseen vaatekasaan. Se tekee sitä, kusee vaatteiden päälle. Ei vittu yhtään herttaista. 

Pissa on mennyt vaatteiden läpi myös mattoon. 

Kannan maton kylppäriin, huuhtelen sen. Pistän pissavaatteet likoamaan lavuaariin hetkeksi.

Huomaan, että kissojen ruoka on loppu, lähden hakemaan sitä häkkivarastosta. Siellä mulla on sellaisia kymmenen kilon säkkejä, joista teen oman sekoituksen pikkumussukoille (huomatkaa sarkasmi saatana). 

Tuon sekoituksen takaisin peltisessä astiassa. Kylppärissä alan sekoitella astiaa, jotta sekoituksesta tulee tasainen. Osaatteko jo arvata?

NAKSUJA KAIKKIALLA. 

KAIKKIALLA

Tirautan itkupotkuraivarit ja siivoan jäljet. Lavuaari menee tukkoon. Luovutan.

Ei enää leijuta vittu.



Kahvia, pullaa ja laulua

Olen jo ehtinyt hehkuttaa sosiaalisessa mediassa kaikki suohon, mutta koska olen niin täpinöissäni vieläkin viime lauantaista, niin menköön tännekin. 

Maailmassa on kahvia, pullaa ja laulua. Maailma ei siis voi olla kovin paska paikka, vaikka siltä välillä tuntuukin. (Etenkin viime aikoina.) Lauantaina oli tarjolla kaikkea kolmea kutakuinkin yhtä aikaa. Voitte kuvitella reaktioni. Myöhemmin oli tarjolla myös monta kaljaa, mutta ei siitä enempää.

Ylioppilaskunnan Laulajat, nuo hävyttömän ihanat serenadimiehet

Olen selittänyt ihmisille, että en pysty seuraamaan kuorokonsertteja yleisöstä, koska houkutus laulaa mukana on aivan liian suuri. Vähän samaan tyyliin en muuten kykene seuraamaan naispesäpalloa, alkaa ärsyttää oma vammaisuus liikaa. Miesten pesäpalloa pystyn jo onneksi sujuvasti seuraamaan (ja esim. eksäni ehkä sanoisi, että liiankin sujuvasti). Sama pätee näköjään mieslauluun. Täysin vaivatta pystyin keskittymään kuunteluhommiin. Oih sitä laulua. 

Vielä enemmän mahtavaa oli kuitenkin ehkä saada lukematon määrä henk.koht. serenadeja kuoron miehiltä myöhemmin illalla. Siis mulle ja muille kuoron naisille osoitettuja. Hyvä ilta oli se. Olen siitä saakka leijunut muutaman sentin maanpinnan yläpuolella.

Maailma ehkä pelastuisi, jos kaikki laulaisivat ja kuuntelisivat serenadeja. Sanonpa vaan.