Thursday, 30 October 2014

Kolmekymppiset

Huomasin tänään vähän valittavani siitä, kuinka tässä kaupungissa ei ole kolmekymppiselle sinkulle ihan hirveästi sosiaalista toimintaa. Tai siis että tuntuu, että suurin osa kolmekymppisistä täällä on perheellistyneitä ja jokaista tapaamista edeltää vähintään raivokas kalentereiden eestaas selaaminen ja päivittely vuorokausien vähäisyydestä. Yritäpä lähteä kenenkään kanssa kahville ex tempore. Kaljasta nyt puhumattakaan.

Vähän myös valitin siitä, kuinka ylipäätään kolmekymppiset tuntuvat siirtäneen olemuksensa 30 täytettyään sinne keski-ikäisen puolelle. Tiijättekö sen ilmiön, kun ihmisestä tulee yhtäkkiä se, joka harrastaa Prismassa käymistä ja villeimpinä hetkinään perustaa kavereiden kanssa isien tai äitien Tampere-teemaisen coverbändin?

No, vähän myöhemmin samassa seurassa tajusin harrastavani kuoroa, ulkoilua, avantoa ja neulomista. 

Meillä on kavereiden kanssa neulontakerho. KERHO. 


Nuorekkaat projektit


Niin että eipä tässä paljon muuta. Mutta sen lupaan että ex tempore -kaljoista en luovu.

Friday, 24 October 2014

Positiivisluonteiset asiat

Positiivisen kolmipäiväiseni loppuhuipennus, olkaa hyvät. Huomatkaa listassa hieno siirtymä arkipäiväisyyksistä maailman tärkeimpiin asioihin. 

1) Mulla on hyviä hajuvesiä kaksin kappalein. Nuuh nuuh.

2) Cittarin salaattibaari ruokkii nälkäisen silloin, kun pelkona on, että muuten eläisi suklaalla ja/tai näkkärillä.

3) Sain raahattua itseni pakollisille rintaliiviostoksille ja jopa löysin kahdet sopivat rintsikat. Eikä siinä vielä kaikki - toiset löytyivät ihan kohtuuhintaan normivaatekaupasta, joten vain toisten kohdalla piti vierittää köyhän opiskelijan kyynel korttipäätteen näytölle. Suuri kiitos Lindexille siitä, että nykyään sieltä löytyy vähän laajemminkin kokovalikoimaa.

4) Löysin vielä satsumia kaupasta.

5) Mulla on paljon sukkalankoja.

6) Huomenna on Joensuun taidemuseossa Kaa(M)os

7) Huomenna kaupunkiin tulee myös rakas ystävä. 

8) Muutaman viikon päästä kaupunkiin tulee ehkä toinen rakas ystävä.

9) Mulla on huippuja ystäviä.



Unia

Toissayönä näin unta, että hyppäsin heroiinipäissäni laskuvarjohypyn pyörän selästä lentokoneesta. Silleen James Bond -tyyliin sieltä rahtikoneen perästä ajelin polkupyörällä taivaalle. Tosin Bond ei ehkä ollut heroiinipäissään. Vaikka niin voisi ehkä niistä tempuista päätellä.

Viime yönä näin unta, että bailasin Mick Jaggerin kanssa jossain hotellihuoneessa. Siellä alkoi soida joku Rolling Stonesin biisi (miksen enää muista, mikä) ja Mick kysyi multa että hei, mikä tämä biisi on. Arvelin, että setä siinä jekuttaa ja sanoin kysyvään äänensävyyn että Queeniä. Mick oli vaan että joo, niinhän tämä taitaa olla. Jatkettiin bailuja ja mie vaan mietin, että joko se on tosi seniili tai sitten se kuvittelee että mie olen ihan ulapalla. Tätä pohdintaa jatkui hyvä tovi ja heräsin epätoivoon: nyt Mick Jagger pitää mua tyhmänä! 

Mick, yritin olla vitsikäs!

Saa tulkita. 


P.S. En käytä tai ole koskaan käyttänyt herskaa.

P.P.S. Tiedän, että toissayönä pitäisi ehkä kirjoittaa erikseen, mutta en vain pysty. 

Thursday, 23 October 2014

Talvi

Tänä aamuna löysin itseni Fok_itista. 



Ymmärsin, että tässä on selkeä asennekorjauksen paikka. Näppärästi nyt, kun positiivisuushaasteessa ollaan, voin kohdistaa energiat talveen! 

Faktahan on, että loppujen lopuksi tykkään talvesta. Ja osaan jopa toimia talvessa.

1) Talvi on pukeutumiskysymys. Jos on kylmä, voi pistää lisää vaatetta päälle. Omistan sen takin. Sen lämpimän takkien kuninkaallisen, jonka nimeä en osaa lausua
2) Sisällä on lämmin ja omistan vilttejä.
3) Tykkään polttaa kynttilöitä ja fiilistellä pimeässä vaikka hyvän levyn (Jeff Buckley, se on tosi usein Jeff Buckley) parissa.
4) Kenkien alla narskuva lumi on mahtava ääni. 
5) Talvella on myös kaunista, olettaen että on lunta. Ja onhan sitä!
6) Talvella voi kävellä järvessä. Ja lasketella, jos nyt vain tuo selkä tuosta kohenee. Ja koheneehan se!
7) Se on aina kurjaa, kun menee töihin pimeässä ja tulee sieltä pimeässä. Jos siis olisi töissä eikä tällainen kapinen opiskelijanrenttu, joka voi mennä ulos myös valoisalla. Ja meneekin, piru vie. 
8) Talvella on mun synttärit. 
9) Muuta, mitä?

Fakta on myös se, että ainut mua ahdistava asia talvessa on se pimeys. Mutta minähän ratkaisin senkin ongelman jo pari talvea sitten ostamalla kirkasvalolampun. 

Mitä hittoa mie oikein valitan? 

Töölönlahti ja pakkanen

Wednesday, 22 October 2014

Usko, toivo ja konetuliaseet

Tiedättekö sen tunteen, kun pitkän tarpomisen jälkeen alkaa maailma hahmottua ja asioihin tulla edes jotain tolkkua? Vähän kuin heräisi jostain tosi sekavasta unesta siihen, että siistissä kodissa tuoksuu kahvi ja aurinko paistaa sälekaihdinten välistä?

Juu nyt ei ole se. 

Joka tapauksessa Maija haastoi mut positiivisuushommiin Facebookissa. Keksin kohtuuvaivatta neljä positiivista asiaa ja viideskin oli oikeasti ihan jees: en ole flunssassa. Olen viettänyt niin paljon aikaa keuhkoista kipeiden ihmisten parissa, että se on oikeastaan pieni ihme.

Päivän ehdottomasti (ehottomasti) kivoin juttu - joka oikeasti myös piristää - on Rokumentin ohjelman julkistus! Rokumentti, tuo jokaisen marraskuuni pelastaja, tuo taas ihan hirmuisen kasan leffoja ja muuta toimintaa ankeimpaan vuodenaikaan Joensuussa. Olen varmaan useampaan otteeseen maininnut tämän, mutta Rokumentilla on mulle ehkä vielä suurempi fiiliksennostatusvaikutus kuin Ilorokilla. Kesä on kiva joka tapauksessa, marraskuu kaikkea muuta. 

Ihanaa että tulet taas, Rokumentti. 



P.S. Eka varmistunut näytös Rokumentti-palapelissäni: DamNation. Tästä se lähtee, oman aikataulun kokoaminen.

Tuesday, 21 October 2014

D

Koska mun murteessani ei ole d-kirjainta (lähes) ollenkaan, mun on myös tosi vaikea kirjoittaa sanoja, joissa on d. Sit kun kuitenkin kirjoitan, mun pitää vähintään hiljaa päässäni lausua se sana niin kuin sen sanoisin. Esimerkki: Ruoat voidaan tuoda myös kahdella kädellä. -> Ruuat voijaan tuua myös kahella käellä. 

Poikkeuksia keksin: kadetti ja draama. Nämä siis ennen aamukahvia että ei välttis tarvitse tulla keksimään lisää. Ehkä niitä on. Draamaa en kuulemma osaa lausua oikein, eksä joskus väitti niin. Voi hyvinkin pitää paikkaansa, sillä mulla meni hyvä tovi lapsuudessa r:n, s:n ja l:n opetteluun. Jos tarkkailette mua humalassa, huomaatte. Ostin viime talvena Didriksonsin takin ja niin, voitte kuvitella. Sitä en osaa edes selvin päin. 

Tiesittekö muuten, että jotkut lausuvat samppanjan sHampanjana? Mie en sano edes sampoota shampooksi. En kyllä myöskään kirjoita niitä niin joten eipä niistä enempää. 

Juuh elikkäs.

Sunday, 19 October 2014

Asioita on esimerkiksi

Kaksi tärkeää asiaa sunnuntain kunniaksi.

1) Miten paljon voi ärsyttää se, että joskus tämän blogin otsikon fontti ei vaan lataudu? 


No aika paljon. Tiedoksi vaan kaikille että tuo ei ole se oikea! Ei ole! 


2) Muutin tähän asuntoon ja heti 14 kuukautta myöhemmin sain taulun seinälle. 







Pyöreän kehyksen ihmiset tulivat kehyksen mukana. Vaihtanen tuttuihin seuraavan puolentoista vuoden kuluessa. 

Mutta on tämä nohevampaa kuin se, kun vietin viisi vuotta elämästäni ilman vaatekaappia, koska oli kiire ja huonekalukauppoihin matkaa ainakin kaksi kilometriä. 

Friday, 17 October 2014

Perjantai


Luin Hyvien ja huonojen uutisten jutun Kävelytyyli vaikuttaa mielialaan (Nelonen.fi) ja heti välittömästi tuli hc-Frendit-fanille mieleen Phoebe. Frendit viisauden äärellä jälleen kerran:

 


Tästä tulee etäisesti ehkä mieleen myös eräätkin taannoiset Kerubi-juhlat, missä tanssijalkaa vipatti koko sen kolme ja puoli tuntia, mikä baarissa viihdyttiin. Ja kun sanon tanssijalka, tarkoitan toki hirvitanssijalkaa. Kiitokset erinomaiselle vierailevalle DJ:lle (This Charming Man, seuraavan kerran Kerubissa jossain vaiheessa marraskuuta) ja hulluuteen kannustavalle kuoroseurueelle. Sorry sorry no brakes.

Näiden rehotusterveisten muodossa mainiota viikonloppua!

Thursday, 16 October 2014

Rehotan

Mulla ei ole ollut pitkään aikaan mitään asiaa. Tai on ollut, muttei kärsivällisyyttä istua alas kirjoittamaan eivätkä ne ajatukset ole edes olleet muuta kuin poukkoilevia lauseenpuolikkaita. Olen keskittynyt touhuamaan miettimisen sijaan. Ja kuitenkin se touhuaminen on ollut paras pohtimisalusta aikoihin. 


Touhuan.




Olen pyörinyt hälinässä. Olen pitkästä aikaa tarttunut tuttuutta sarvista ja vähän ravistellut niin että yhtä aikaa pelottaa ja houkuttaa kaikki tuleva. Tehnyt hirveästi asioita, niitäkin - ja tähän Ultra Brata - joita en olisi halunnut tehdä. Ylitin itseni, laitoin kaiken likoon ja pistin arkiset palikat uusiksi. Sekalaisesta kokoelmasta pieniä (uudet aloitetut harrastukset) ja suuria (yksinelon aloittaminen) muodostui uuden elon lisäksi uudenlainen ajattelu. Tai ainakin pyyhin pölyt jostain ehkä osin unohtuneesta.

Eilen viimeksi vimmaannuin ja hankin itselleni kosketinsoittimen (käytetyn, vanhan, ihanan). En aio luvata, että ensi vuonna tähän aikaan osaan pimputtaa sydämeni kyllyydestä, mutta sen sanon, että juuri nyt se tuottaa arkeen iloa niin paljon, että se ei yksinkertaisesti voi olla huono ostos. Ei vaikka vuoden päästä sen päällä olisi sentin kerros pölyä ja kissankarvoja. 





Joskus jokin pieni asia tarttuu päähän ja ihan yhtäkkiä selkeyttää pään hälinän maailman selkeimmäksi johtoajatukseksi. Rosa Meriläinen kirjoitti kolumnin lempiaiheestani, sukupuolten representaatioista, mikä oli jo kokonaisuudessaankin mainio julistus ihmisyyden moninaisuudesta. Miten ihana otsikkokin: Iloitkaa omasta sukupuolestanne! Välillä kuitenkin tulee myös vastaan ihan vain pieniä lauseita tällaisten hienojen tekstien seassa, jotka oikeaan hetkeen osuessaan tuovat ihan suunnattomasti iloa. Ne lukiessaan tajuaa, että se hälinä onkin jotain aika oleellista ja mitään muuta en voisi nyt tehdäkään kuin tempoilla ja olla levoton. Rosan kolumnista löytyi yksi sellainen:

En ole hillitty: rehotan. 

Rehotan. Yksi sanakin joskus riittää. Siinä se! Mitä muuta voi ihminen eloltaan toivoa kuin sen, että voi ja ennen kaikkea uskaltaa tehdä, mennä, tulla, touhuta, nauttia, rakastaa ja olla ihan kaikkea, mitä haluaakin. Haluan rakastaa yli äyräiden, värittää yli viivojen ja hyppiä yli liian korkeiden aitojen. Rehottaa! Just nyt en keksi mitään hienompaa.