Monday, 23 June 2014

Lontoo-terveisiä!

Hei oon Lontoossa tyypit! 


Tämä on mun kolmas kertani Lontoossa, ja olen nyt päässyt tsekkailemaan paikkoja, missä ei ole edellisillä reissuilla pakollisten turistikohteiden kulkemisen takia ehtinyt piipahtaa. Ekan kerranhan olin täällä kielikurssin ohjaajana ja toisella kertaa Simon neitsytvisiitillä. Monet yleisimmät turistimestat on siis nähty nyt ainakin kahteen kertaan. Tällä kertaa pysyn kaukana Big Benistä. 



No joo, tarkemmin kun nyt asiaa mietin, niin onhan Greenwich, sinne johtava foot tunnel, Kensington Gardens, Camden ja Spitalfields turistikohteita myös. Mutta eipä ole tullut käytyä, paitsi Camdenin turistimmalla puolella. Nyt on!



Tänään kävin Spitalfieldsissä. Paikka oli aika hiljainen näin maanantaina, mutta arvostin tilaa ympärilläni. Paikka oli mukava: kojuja ja pieniä putiikkeja, joissa tuntui olevan ei ihan halvinta mutta ei nyt superkallistakaan vaatetta. Nyt on kesäalet menossa, joten putiikeista löytyi kyllä huokeitakin vaatteita. Kojuista löytää vaikka mitä, jos tykkää semmosista skater-mekoista vai mitä ne nyt on semmoset söpistelymekot. Itse en. Paljon tuntui olevan miestenvaateliikkeitä. 



Spitalfieldsissä on myös kivoja rompekauppoja, mistä voinee tehdä vaikka vähän persoonallisempia tuliaislöytöjä huokeaan hintaan. Tällä kertaa ei mitään mukaan tarttunut, mutta ruokapuolella onnisti. Spitalfieldshän on täynnä pieniä ruokakojuja, joista löytyy vaikka mitä englantilaisesta indonesialaiseen ja kaikkea siltä väliltä. Päädyin falafelmestaan. 



Tämä mättö sisältää parasta falafelia aikoihin!
Paikan nimi on Pilpel, ja koomisehkosta nimestään huolimatta tarjolla oli parasta falafelia pitkiin, pitkiin aikoihin. Suomessahan monet ankeat grillit tarjoavat nykyään mitä vain kasvispalleroita falafeleina. Terkkuja vaan sinne grillinpitäjille, että falafelit ja peruna-porkkanapullat eivät ole sama asia. 

Falafelin jälkeen vyöryin Camdeniin. Olen siellä tosiaan käynyt aikaisemmin, joten päätin hypätä pois jostain toiselta pysäkiltä sen perinteisen Camden Townin sijaan. Kannatti. Chalk Farmilta kun lähtee kävelemään kohti Camden Townia, tulee oikealla pian vastaan Stables Market. 

Stables Market

Market oli täynnä hevospatsaita.

Kahvila, tai siis shishala

Hevosia seinissä.



Hevonen lattiassa.
  Hienon tästä marketista teki se, että perusturistikrääsän lisäksi siellä oli paljon pieniä taiteilijoita, vaatesuunnittelijoita ja koruntekijöitä. Ja kirppareita. Ja etnisiä ruokakojuja ja kahviloita ja vaikka mitä. Vaatetta löytyi jokaiseen makuun goottityylistä urbaaniin kaupunkityyliin. Jälkimmäisen tyylin miesten vaatteet olivat upeita! Maininnan ansaitsee myös kenkäkoju, jossa taiteilijat maalasivat perustennareihin asiakkaan toivoman kuvan paikan päällä. Mahtava idea!


Kuvia en viitsinyt kojuista kauheasti napsia, sillä monessa oli ei valokuvia -kyltti. Menkää paikan päälle ihmettelemään!



Löysin marketista lahjan kummipojalle. 



www.phototypewriter.com
 Nämä tyypit ottavat kuvia asioista, jotka näyttävät kirjaimilta. Niistä voi sitten kehystää itselleen sanoja. Osa kirjaimista on hauskalla tavalla vaikeaselkoisia, mikä tekee kivan lisän ideaan. 

Kummipojan nimi!

Tuosta kuvasta vaihdoin vielä n-kirjaimen toisenlaiseen. Siisti tuli! En ehkä voita kolmevuotiaan silmissä siistein synttärilahja -palkintoa, mutta ehkä se arvostaa tätä vaikka kymmenen (tai kahdenkymmenen?) vuoden päästä. Plus tuin paikallisia taiteilijoita!


Löysin vielä marketista putiikin, jossa oli myynnissä englantilaisten taiteilijoiden printtejä, koruja ja muuta pientavaraa. Koska tuliaisia on kivointa ostaa itselle, niin:





Ostin myös korvikset, mutta kuva tärähti enkä jaksa ottaa uutta. Taas tuettiin paikallista työtä, hyvä minä!

Siinä melkein Stablesia vastapäätä oli muuten kiva kahvila, jossa oli näytillä (ja myynnissä) paikallisten taiteilijoiden töitä. Suosittelen!


Tower 47








Huomenna on luvassa matkan tarkoitusta: Matilda-musikaali kutsuu! Käväisen myös ehkä Natural History Museumissa, mikäli jonot eivät ole infernaaliset. Sitä ennen pitää kuitenkin loppuilta lepuuttaa jalkoja - 70 kilometriä asvaltilla kävelyä viiteen päivään tuntuu yllättäen jaloissa aika paljon. 

Sunday, 15 June 2014

Kesä ja liikunta

Tajusin juuri, että en ole pedagogispäissäni muistanut kertoa, miten liikuntahaasteessani kävi. Facebookissa ilakoin kuitenkin, joten kopiona sieltä: 

Nyt voi juhlia: liikuntahaaste onnistuneesti suoritettu! 65 h / 9 viikkoa! Tässäpä tilastoja päälajeista:

- Kuntosalilla kävin 27 kertaa, yhteensä 1960 min / 32,66 h 

- Kävelin (kävelyä on paljon, koska en voi juosta tuon selän takia) tai patikoin yht. 82,7 km 
- Pyöräilin 76,3 km (olisi voinut enemmänkin)
- Kehonhuoltoilin eli venyttelin ja pilatesrullailin yht. 245 min / 4,08 h, yleensä vajaa puoli tuntia kerrallaan.

Hieno fiilis, että tämä onnistui viikon vieneestä flunssasta - muuthan tekivät haastetta kymmenen viikkoa - ja pyörähtäneestä nilkasta huolimatta! Ei tämän määrän sovittaminen aikatauluihin ihan loputtoman vaikeaa loppujen lopuksi ollut, mutta ihan näin suurella viikkotuntimäärällä en taida kesällä jatkaa. Siirtynen takaisin siihen turvalliseen neljään tuntiini. Katellaan sit syksyllä uudestaan. 

P.S. Suosittelen muillekin kaveriporukkahaasteita, toimi ainakin meillä!



Onnittelut mulle! Tarkempi syynäys lisäksi kertoi, että haasteemme kesti itse asiassa yhdeksän viikkoa ja kolme päivää, eli minulla kahdeksan viikkoa ja kolme päivää. Keskimäärin liikuntaa oli siis tungettava päivään 1,1 tuntia. Kyllähän siinä hikoiltavaa riittikin, vaikkakaan ei niin paljon kuin aktiivisimmilla haastetyypeillä, jotka valitsivat tuntimääräkseen hulppeat sata tuntia. En olisi ikinä mitenkään selvinnyt moisesta määrästä.

Haasteesta jäi suurimmalle osalle meistä positiivinen fiilis, ja näinpä siinä haasteenjälkeiseuforiassamme päätimme jatkaa uuteen kymmenen viikon haasteeseen. Onnekseni olin sen verran järjissäni, että laskin omaa liikuntamäärääni reippaasti 40 tuntiin. Kesä kun tunnetusti ei ole se paras ever kuntosaliaika. (Etenkään, kun EVOlla ei saada ilmastointia toimimaan, perkele.) Niin ja olen kesästäni melkein neljä viikkoa ulkomailla, ja loput ajasta eittämättä menee rokkihommissa.

Mietin, että nyt lienee syytä tahkota tunteja sisään, jos aikoo kunnialla haasteesta selvitä. Kävimmekin perjantaina patikoimassa Kolvananuuron reitin Enossa. Oli muuten siistein patikkareitti, millä olen taapertanut Suomessa. Reitillä on pituutta vaivaiset viisi kilometriä, mutta siihen mahtuu pitkospuita, laaksoa ja mäenhuippua niin että hiki lentää taatusti. Haastetta riittää, mutta kärsivällisellä etenemisellä selviää kyllä hyvin.

Uuron reitti oli valintamme.
Reitillä oli korkeuseroja kiitettävästi, ja maisemat huikeita. Törmäsimme valitettavasti perinteiseen huonojen valokuvaajien ongelmaan. Syvyyksiä ei siis hahmota näistä kuvista ollenkaan, joten menkää ihmiset paikan päälle ihmettelemään. Parissa tunnissa selviää tämän reitin, joten ei edes tarvitse koko päivää uhrata.


Pojat ylhäällä

Laakso

Mäen päällä

Snapseedin fillteröinti

Thursday, 12 June 2014

Kesä?

Hupsista perkele, minne koko kevät meni? Siis nythän on kesä. KESÄ! 

Todistusaineisto 1

Minipäivitys keväästä: Tein miljuuna opintopistettä, joista sitten muutama jäi tähän alkukesään ja loput elokuulle, kun kalkkiviivoilla levisi pää. En kuitenkaan pidä tätä tappiona, hyvin mie vedän. Plus ilmeisesti olen luontainen kasvatustieteilijä, ainakin jos vitosten rivistä on jotain pääteltävissä. (Juu, pakko on arvosanoista jonnekin hehkuttaa.) Totesinkin tässä taannoin, että en kyllä edes pystyisi tekemään näitä hommia rimaa hipoen. Siitä ei ensinnäkään olisi mitään hyötyä mulle, ja toisekseen luonne ei antaisi periksi. Ei kehtaa ihan hirveää kakettia palauttaa minnekään.

Olen myös 2005 opintoni aloittaneena ensimmäinen, jolla on tilaisuus hakea jatkoaikaa opinnoille TOISTA kertaa. Siis kertaalleen jo kaksi vuotta hain ja sain. Nyt siellä yliopistojen kabineteissa luodaan siis ennakkotapauksia ja suuntaviivoja näille jatkoajoille muun muassa minun hakemukseni perusteella. Jännä nähdä. Yliopistolta olisi kyllä maailman tyhmintä heittää mut pihalle, koska sitten vain veivin 200+ opintopistettäni johonkin muualle. Se siitä panostuksesta sitten. Vaan katsellaan miten käy! 

Mutta ei yliopistopolitiikasta sen enempää.

Todistusaineisto 2


Kevät siis meni, ja nyt elän jo kesässä. Ainut vaan, että varsinaisesti mikään ei muutu paitsi vuodenaika, sillä opinnothan vain jatkuvat ja jatkuvat. Keksin koko ajan lisää tekemistä kesälleni, mikä periaatteessa on hyvä, mutta käytännössä alkaa vähän hapottaa. On iskenyt hienoinen (lue: itkupotkuraivari-) ahdistus siitä, että olen tahkonnut näitä hommia yhtäjaksoisesti jo puolentoista vuoden ajan. Lukuunottamatta tietenkin isäni kuolemasta johtunutta leppoistakin leppoisampaa loma-aikaa viime kesänä. Juhhuu. 

Alan ymmärtää, miksi ne lomat ovat meillä pitkiä. 

Toisaalta tajusin myös tässä muutama viikko sitten, että ihan oikeasti alkaa olla näköpiirissä valmistuminen. Jumalavita sentään, se tulee tapahtumaan! Samalla sekunnilla löysin itsestäni myös maailman kärsimättömimmän mielen. Pitäisi saada hommat pakettiin nyt heti eikä vasta ensi keväänä. Jatkuukohan tämä olotila sinne valmistumispapereiden saapumiseen saakka? Ei kai?

Onneksi kuitenkin kesään mahtuu vähän harhautuksiakin. Viikon päästä tähän aikaan istun autossa matkalla kohti lentokonetta, joka vie mut Lontooseen. Sitten tuleekin vastaan duuni-Ilorokki, minkä jälkeen karautan suoraan kolmeksi viikoksi Portugaliin. Mitäs siitä, että molemmat reissut liittyvät opintoihin, kyllä varmasti uudet kuviot rentouttavat. Ja niiden jälkeen ehkä jaksaa painaa vielä tuon viimeisen vuoden.

Ja sitten on muuten bileet. Isot. 

Todistusaineisto 3