Friday, 28 March 2014

Hyvä juttu


Onneksi kuitenkin välillä tapahtuu hyviäkin juttuja, ettei ihan mene usko ihmiskuntaan. (Ja onneksi meillä on Jasper Pääkkönen.) Ja aina välillä törmää jopa ihan riemastuttaviin tarinoihin! Tämä olkoon siis muistutus siitä, että toivo ei ole vielä menetetty.

Jotkut teistä tietänevätkin, että aloin vajaan 15 vuoden tauon jälkeen syödä kalaa tässä olikos se nyt vuosi vai kaksi sitten. Olen siis tätä nykyä pesco-vegetaristi. Ajatuksena oli, että pyrin syömään kalaa mahdollisimman eettisesti, ja vasta ilmestynyt WWF:n kalaopas auttoi siinä kivasti.

No, vaikka olisi kuinka tietoa eettisestä kalasta, niin sen löytäminen kaupasta ei ole ehkä maailman helpoin duuni. Plus joskus sitä kaipaa jotain helppoa ja maittavaa vaikka leivän päälle ilman, että tarvitsee maksaa itseään kipeäksi. Niin kuin tonnikalaa, joka tunnetusti on paikoin yksi uhanalaisimmista kaloista nykypäivänä valtavan ylikalastuksen vuoksi.

Voitte kuvitella sen juhlan määrän, mikä puhkesi paikallisen cittarin käytävällä, kun huomasin, että Pirkalta löytyy nykyään MSC-sertifioitua tonnikalaa. Partiparti!

Uusin kalaystäväni
Juhlat luonnollisesti laajensin sosiaaliseen mediaan, missä juhliin osallistui kaveripiirikin. Hyvät uutiset näköjään kiinnostivat muitakin kuin tätä vanhaa hippiä. 

Tämä ilouutinen ei kuitenkaan ole se riemastuttavin osuus tästä tarinasta, vaan se, että pian some-juhlimisen jälkeen minuun otti yhteyttä vanha tuttu, joka oli huomannut päivitykseni tonnikalasta. Muutama minuutti tämän jälkeen olin oppinut, että tyyppi on töissä Keskolla ja että Keskon tuoteryhmäpäällikkö oli innostunut juhlimisestani niin paljon, että halusi lähettää kiitokseksi mulle vähän Pirkka-tuotteita. 

Juhlaa!

Suuri kiitos vielä sinne Keskolle. Huippua, että panostatte luomuun ja eettiseen tuotantoon muutenkin. Ja kiitos myös pähkinä-rusinasekoituksesta, balsamiviinietikasta, herkkukahvista ja karkista. Niin ja tonnikalasta. Sitä on nyt arviolta kymmenen purkkia tuolla kaapissa. 

Innostuin niin, että otin blogiuskottavan kuvan lahjoistani. Huomatkaa puolihuolimattoman rennosti asetellut pähkinät!

Onneksi, onneksi tulee välillä näitäkin juttuja.

Thursday, 27 March 2014

Liikuntahaaste keväälle!

Tässä joku entry sitten intoilin siitä, että olen taas löytänyt kipinän kuntosalilla käymiseen. Se on hienoa se. Ja kivaahan se on vieläkin, mutta ehkä nyt on jo aika koittaa, miten se aerobinen lähtee toimimaan. Viimeisen vuoden aikana yritykset ovat olleet parhaimmillaankin välttäviä, sillä selkä on ollut aika superarka kaikelle askellukselle - kävely mukaan lukien. 

Nythän tuota voisi koittaa siis ihan siitä syystä, että kuntosalin tuoma lihaskuntopohja alkaa olla aika hyvällä mallilla, ja ehkä uudelleen löydetyt keskivartalon lihakset auttaisivat kannattelemaan rankaparkaani paremmin. 

Olen semisti kuitenkin vältellyt aerobista. Vähän joo pelottaa, mutta osa on kyllä ihan laiskuuttakin. Olen juuttunut tähän neljän kuntosalikerran viikkorytmiini. Kehitystä tapahtuu ja silleen. 

Vaan ehkä ihmisen sielu ja sydän kaipaisivat kuitenkin jotain muutakin. 

No tattadaa, mut haastettiin (vai haastoinko itseni, en muista) liikuntahaasteeseen! 

Alun perin tarkoituksena oli auttaa yhtä tuttua innostumaan liikunnasta vertaistuen voimalla. Homma sitten vähän karkasi käsistä, ja nyt meillä (mie ja kavereita ja kavereiden kavereita) on ihan täysimittainen haaste käynnissä.

Haasteen suoritusaika on 25.3. - 29.5. eli hiukkasen vajaat kymmenen viikkoa. Tänä aikana pitää liikkua itse määrittämänsä tuntimäärän verran. Suurin osa meistä lähti siitä ajatuksesta, että lisätään siihen omaan liikuntapakettiin vähän lisää. Nyt meillä on tuntimäärittäin 25 - 100 tunnin haasteita menossa. (Liikunnaksi ei lasketa arkiliikuntaa.)

Ajatuksena on siis se, ettei kilpailla muiden kanssa vaan itsensä. Hullut superliikkujat ottivat tuota sataa tuntia ja itse noin neljän viikkotunnin liikkujana valitsin haasteekseni 65 h. Nokkelimmat siellä laskittekin jo, että se tekee vähän päälle 6,5 h viikossa liikuntaa.

Pyöräretket, pian kohtaamme!

Koska kukaan hullu (tai siis en ainakaan minä) ei halua viettää kuntosalilla vajaata seitsemää tuntia viikossa, täytynee nyt pyllyyntyä aerobiseen. Islon kertaliput tuolla lompakossa polttelevatkin jo. Ajatuksena myös ainakin pyöräillä ja patikoida menemään. Kävelylenkkiseuraa otan myös vastaan (juoksemaan en pysty). 

Koska kyseessä on aika suuri lisäys viikkotunteihin, on pitänyt alkaa suunnitella ihan kullekin viikolle liikuntaohjelma. Tämä viikko näytti tältä:


TI kuntosali (jalat, 1 h)
KE kuntosali (kädet ja keskivartalo, 1 h)
TO lepopäivä 
PE kiinteytys + kehonhuolto Islolla (1,5 h)
LA kävelylenkki (1,5 h)
SU kuntosali (yleissali, 1 h)


Tuossahan on yhteensä 6 h, joten ihan loputtomasti ei ole lepopäiviä tulossa. Toisaalta kävelylenkkihän ei mikään maailman kuluttavin liikuntamuoto ole, joten eiköhän tästä selvitä.

Paitsi tietenkin, jos tämä flunssani tästä uusii tai jatkuu loputtomiin. Siinähän kävi tosiaan niin, että tämä viikko on mennyt kokonaisuudessaan liikkumatta. Kiitos, talviflunssa 2014. Luulin jo, että minut väistäisit kokonaan. Voi tulevina viikkoina tulla vähän kiire, kun paikkaa kadonnutta viikkoa. Onneksi on kuitenkin Koli, jonne voi joku kaunis viikonloppu vaikka toukokuussa kadota patikoimaan päiväksi tai kahdeksi. Haasteen häviäjä nimittäin tarjoaa muille brunssit. 

Thursday, 20 March 2014

Ihmeleipä

En teistä tiedä, mutta viime aikoina minun sosiaalinen mediani on pähinöinyt (on se sana) life-changing loaf of breadista. Tämä vaatimattomasti nimetty leipä on ollut jokaisen tarkan ruokavalion ystävän suuren hehkutuksen kohde. Itsehän en niin tarkasti ruoan kanssa pelaile, mutta jos jokin lupaa muuttavansa elämäni, niin onhan se pakko koittaa. Also, jos on leipä joka on TÄYNNÄ siemeniä ja pähkinöitä, se vaan ei voi olla pahaa. 

Reseptin luojan mukaan (linkki sivulle loppupuolella) leivästä tekee elämän mullistavan se, että ei tarvitse enää joka jumalan kippoa ja kuppia sotkea tehdessään leipää vaan koko homman voi pyöräyttää kasaan kahdessa kipossa: leipävuoassa ja yhdessä ylimääräisessä astiassa. No mikäpä jottei, vihaan tiskaamista, ajatteli hän kun ohjetta luki. Jos nyt ei elämä mullistu, niin onhan tuo siistiä. Ohje on lisäksi rikollisen helppo: ei tarvitse kohottaa tai taiteilla leivontaniksien parissa onnistuakseen. Ohjeen voisi huoletta heittää seiskaluokan kotsantunnille (huom. kotsan, ei köksän) luottaen, että homma niiltäkin luonnistuisi. Siis toki sillä oletuksella, että kotsanopella olisi varaa ostaa jotain siemeniä ja pähkinöitä. Mutta eihän sillä tietenkään ole. 

Enivei, elämänmullistukseksi lasketaan varmaan myös se, että tuo leipä on vegaaninen ja vehnätön, proteiinin määrä verraton ja leipä vielä kaiken hyvän lisäksi maukasta. Niin joo ja kuulemma parasta paahtoleipää ikinä.

Oliko tarpeeksi houkuttelevaa? No tässä ohje ja henkilökohtainen kommentointi kaupan päälle!

IHMELEIPÄ (vapaat käännökset a la mie)
(ohjeesta tulee yksi leipävuoallinen)

Ainekset:
2,4 dl auringonkukansiemeniä
1,2 dl pellavansiemeniä
1,2 dl / 65 g hasselpähkinöitä tai manteleita
3,6 dl kaurahiutaleita
2 rkl chia-siemeniä
3 rkl psylliumjauhetta (löytyy gluteenittomien tuotteiden hyllyltä)
1 tl merisuolaa
1 rkl vaahterasiirappia
3 rkl kookosöljyä
3,5 dl vettä


Huom. määrät ovat hassuja, koska ne on käännetty tyhmästä cup-mitasta. Ovat kuitenkin ohjeellisia määriä eikä niissä tarvitse olla maailman tarkoin. 

1. Sekoita kaikki kuivat aineet leipävuoassa.
2. Sekoita siinä toisessa astiassa märät ainekset. 
3. Sekoita märät ainekset kuiviin vuoassa hyvin ja huolella, jotta varmasti koko vuoka on sekoittunut hyvin.
4. Elmukelmuta ja laita jääkaappiin väh. pariksi tunniksi. Tämä on kuulemma tärkeä osa prosessia.
5. Lämmäytä uuni 200 asteeseen.
6. Heitä leipä uunin keskitasolle 20 minuutiksi.
7. Ota leipä pois, keikauta pois vuoasta pellille (pitäisi irrota vallan mainiosti) ja heitä leipä takaisin uuniin samaiselle keskitasolle vielä 30 - 40 minuutiksi. Leipä on valmista, kun se sormella kopautellessa tuntuu ontolta.
8. Anna leivän jäähtyä kunnolla ennen kuin leikkaat. (Tämäkin reseptin luojan mukaan tärkeää.) Nauti. 

Olen nyt tehnyt leipää jo neljä kertaa sen jälkeen, kun ohjeeseen ensimmäistä kertaa kajosin. Omia ajatuksiani:

1) Ekan kerran jälkeen vaihdoin kookosöljyn suosiolla oliiviöljyyn, koska mulla on omat haasteeni kookoksen kanssa. Toimii ihan yhtä mainiosti.
2) En jaksanut ostaa chia-siemeniä, olen vähän vaan enemmän kipannut auringonkukansiemeniä sekaan. Ei ole haitannut makuelämystä.
3) Vaahterasiirapin tilalle sopii mainiosti hunaja.
4) Pähkinät voivat olla oikeastaan mitä vain pähkinöitä. Cashew oli valintani uusimpaan erään. Toimii.
5) Pähkinöitä, siemeniä, nami nami nami!

Tärähtänyt puhelinnäpsy leivästä

Muita huomioita:
6) Ajatus siitä että leivän voi koota kasaan paistoastiassaan on kiva, mutta ilmeisesti mussa on jokin vika, kun joka kerta onnistun sekoitellessani sekoittelemaan taikinasta osan tiskipöydälle. Ehkä olen liian ronski ja malttamaton, mutta lopputuloksessakin näkyi aina kohtia, mihin sitä nestettä ei ollut sitten päätynyt ollenkaan. Voitte kuvitella, että ne kohdat leivästä olivat syömäkelvottomia. 
Uusimmassa satsissa siis sekoittelin taikinan kulhossa ja laitoin sitten vuokaan. Ei aiheuttanut muuten yhtään enempää tiskattavaa.


Tiskit
7) Olen fuskannut sekä taikinan jääkaapissaoloajassa että jäähtymisajassa. Ei ole nähdäkseni tehnyt mitään eroa lopputuloksessa. 
8) Vesitän hienon vegaanisen leivän lyömällä sen päälle oivariinia ja juustoa (hähä). 

En nyt mitään suuria elämänmullistuksia ole huomannut, mikä voi toki johtua siitä, että en ihan joka viikko tai kuukausi (tai vuosi) leipää leivo. Erinomaisen hyvää leipää tuo joka tapauksessa on. Eritoten suosittelen kasvissyöjille sekä proteiinin määrän kasvattamisesta haaveileville. Parasta tässä on, että proteiineja pääsee lisäämään ilman leivästä luopumisen tuskaa! Juhuu.

Ja se linkki vielä alkuperäiseen ohjeeseen: My New Roots: The Life-Changing Loaf of Bread.

Saturday, 8 March 2014

Parasta sitten höyrypesurin!

Ostin alkutalvesta ihanan pappaneuleen Monkista. Sellaisen ylisuuren, johon on huippukiva piiloutua kylmillä keleillä. Siitä muodostui heti lempineule, joka toimii aina kun kaikki muu näyttää tyhmältä. 

Ongelma: Monki-laatu. Neule lähti nukkaantumaan melkein heti. Kovalla käytöllä siitä tuli nopeasti vähän resuisen näköinen. Pappaneule on siisti vaate vain silloin kun se on hyvässä kunnossa - nukka pappaneuleessa johtaa ankeaan vaikutelmaan.

Ratkaisu: Nukanpoistaja. NUKANPOISTAJA. Tiesittekö tästä, ja jos tiesitte niin miksette kertoneet?! 10,90 Clas Ohlsonilta ja 9,90 Gigantista (OBH Nordican, joka näyttää täsmälleen samalta kuin tuo Ohlsonin). 

Tiesin tuon olemassaolosta, mutta en uskonut. Joku vallattomuuden puuska Clas Ohlsonilla sai minut kuitenkin viemään kapistuksen kassalle. Nyt uskon. Olen nukanpoistajauskossa. Miten elinkään ennen tätä aikaa?

Ennen: nukkaa

Jälkeen: EI NUKKAA!
Nukanpoistaja, I love you!

Sunday, 2 March 2014

Pastelliminttu

Joskus nuorna tyttönä kehittelin vihan vaaleaa mintunvihreää väriä kohtaan. Muistatteko sen ysäriajan, kun se minttu oli kaikkialla? Enimmäkseen sitä oli seinissä ja jostain ihmeen syystä koulujen kuvisluokissa ainoana kartonkivärinä, joka ei koskaan loppunut kesken. Muistan, että ala-asteella tein kässässä tilkkutäkin, jossa oli mintunvihreää. Hirveä vaiva oli sitä tehdä ja tietty se viha sitä väriä kohtaan alkoi melkein heti täkin valmistumisen jälkeen. Turhaa työtä perkele!

Hirveästi on vuosien aikana tietenkin tullut ja mennyt muotiasioita, joita on ensin vihannut ja sitten jotenkin mystisesti alkanut tykkäillä. Niin kuin mikrosortsit, pillifarkut tai uusimpana korkeavyötäröiset housut (who knew?). Jouduin tässä yksi päivä laittamaan pitkästä aikaa jalkaani normaalivyöräröiset farkut ja tuntui kuin alasti olisin hiipparoinut menemään. 

Mintusta en silti koskaan sen ala-asteen harha-askeleen jälkeen tykännyt. Enkä kyllä oikeastaan muistakaan pastelleista, mutta minttu on aina ollut ykkösinhokki. Keväisin on aina ollut kauheaa, kun vaatekauppojen rekit ovat täyttyneet pastelleista. 

Vaan mitä kävi?


Siinäpä uusi ihana muumimukini ja uusi ihana kynsilakkani!

Muistan, kun tuhahtelin tuolle uudelle Nipsu-mukille kaupassa silloin kun se tuli. Mitä tapahtui? Nyt on se (melkein) viimeinenkin inhokki selätetty. Kivahan tuo minttu on, raikas ja lempeä ja keväinen! Ngaaah.

Ihan hyvä muistutus kyllä taas siitä, miksi en yleisesti ottaen halua ainakaan liikaa ahdistua mistään uusista muoti-ilmiöistä, vaikka ne aluksi tuntuisivatkin kamalilta. Siinä hirmu usein käy juuri näin. Ja vaikkei kävisikään, niin onhan se tietty vähän ankeaa repiä stressiä muodista. Muodin pitäisi olla hauskaa! Ennakkoluulottomalla asenteella pääsee varmaan hiukkasen helpommalla. Ei tarvitse päivätolkulla päivitellä, kuinka taas sekin ja sekin on muodissa ja voi että miten kamalaa. Note to self.

Terveisin Tärkeät Asiat ry.