Sunday, 16 February 2014

Treeniä?

Liikunta-asiaa: Mulla oli ihan superhankala puolivuotinen selän kanssa. Tuskat alkoivat Ilorokin aikoihin, kun piti seistä arviolta kaksi vuorokautta putkeen ja kuljetella nokkakärryillä laatikoita paikasta a paikkaan b, c, d jne. ja takaisin. Ehkä saatoin myös sunnuntaiyön pimeinä purkutunteina nostella laatikoita, kun tuntui ettei homma olisi muuten tullut valmiiksi ikuna. Miehän en saisi nostella (en edes jaloilla), mutta en olisi ihan uskonut, että maksaisin seurauksia seuraavat puoli vuotta. 

Syksyllä oli muun muassa eräskin kaksiviikkoinen, jolloin en saanut alaselkää suoraan ollenkaan. Siis ollenkaan. Sit vaan köpötin päivät menemään näyttäen siltä, että on pökäle lirpahtanut housuun ja vietin illat sohvalla maaten. Koittakaa huviksenne kävellä siten, että jätätte alaselän viehättävästi suoristamatta. Siltä mie näytin. Hyvä meno. 

Muutenkin olin ihan tosi kipeä eikä liikkumisesta meinannut tulla yhtään mitään. Aina kun kävi edes vähän kuntosalilla yrittämässä, maksoi seurauksia monta päivää. Kävely oli myös välillä täysin mahdotonta, kun oikea jalka alkoi puutua jonkun kilometrin jälkeen.

Junou. Tämmöstä. 

Marraskuussa päätin taas yrittää vaikka hampaat irvessä, ja ostin jäsenyyden EVOlle. Ilokseni huomasin, että enää ei sattunutkaan salien jälkeen montaa päivää vietävästi. Törmäsin kuitenkin toiseen ongelmaan, mitä mulla ei kyllä varmaan koskaan aikaisemmin ole ollut eläissäni: ei kiinnostanut yhtään. Liikunta, shmiikunta, sohvalla on kivempaa! Kalja on parempaa ja sipseistäkin tulee hyvä olo.

Marraskuussa jaksoin käydä salilla, joulukuussa ehkä yhteensä kolme kertaa. Kipinää ei löytynyt mitenkään. Vitutti. Koskaan en ole tosiaan vastaavaan ongelmaan törmännyt, vaan ehkä syksyn ongelmat johtivat lannistumiseen. Ja kyllä se vähän tympii, kun ei voi tehdä muuta kuin sitä salitreeniä. Vanha palloilija kaipaa ihmisiä ympärilleen ja räjähtäviä liikeratoja kroppaan. 

Vaan siis että mikskä tästä nyt tulin tilittämään? No koska nyt se löytyi taas! Kipinä! Hihkun taas ihan täpinöissäni edistyksestä ja fiiliksestä, mitä liikunnasta tulee. Pohdiskelen uusia treeniohjelmia. Haaveilen jo seuraavista treeneistä, vaikka edellisistä on vain muutama tunti. Juhlaa!

Ja edistymisestä puheen ollen, se on ollut nyt tosi nopeaa. Tänään lähti jo jalkaprässissä satanen. 

Juhlapäivän kuva!


Johan pelottikin, että pitääkö sitä naama irvessä vääntäytyä salille loppuelämänsä. Kiitos, alkava kevät ja oikeat tuulensuunnat!

Thursday, 13 February 2014

Pinterest

Kauan mie sitä välttelin, mutta jokin tovi sitten tylsyyspäissäni eksyin Pinterestiin. Se taisi olla Eeva Kolun blogi, joka esitteli ajatusta sähköisestä aarrekartasta. Olin juuri sattumoisin miettinyt, että pitäisi koota itselleen sellainen, mutta kotona ei ollut hyvää lehtimateriaalia, joista olisi voinut inspiroivia kuvia leikata. Pinterest ratkaisi ongelman. Nyt on kuulkaas inspiraatiota vaikka muille jakaa. 


Olen aika paljon skrollaillut lähinnä sitä Everything-valikkoa, mistä nimen mukaisesti löytyy kaikki, mitä ihmiset keksivät sivustolle laittaa. Aika nopeasti olen oppinut paljon Pinterest-maailmassa.


1. Pinterestin yleisimmät käyttäjäryhmät tuntuvat olevan (koti)äidit, häitä suunnittelevat tai niistä haaveilevat, hihhulit, meikki-, kynsimeikki- ja hiusvinkkejä kaipaavat, DIY-ihmiset, sisustajat, fitness- tai kuntoiluihmiset ja fitness-äidit, joka on jostain syystä oma alalajinsa - skinny mom, en jummarra. 

2. Lisäksi on inspirational quotes -tyypit, joita löytyy kaikista edellämainituista ryhmistä myös, ja katkerat inspirational quotes -tyypit (oma alalajinsa).

(Ja eipä siinä, löydän itseni useammastakin ryhmästä.)

3. Olen oppinut uusia englanninkielisiä sanoja: jumping jack (ja muita lihasliikkeitä), chevron ja ombre. 

4. Vihaan chevron-kankaita.

5. Aluksi luin quoteja, mutta huomasin pian, että EI. Pätemistä, katkeraa tilitystä, syyllistämistä ja yksinkertaistuksia voi tietenkin joku ajatella inspiroivina. Mulle tulee enimmäkseen fyysisesti paha olo.

6. Muutoin Pinterest on loisto, jos haluaa kaivella kivoja, kohtuullisen laadukkaita kuvia. Itse olen löytänyt tolkuttomasti kauniita maisemia, kivoja vaatetyylejä, sisustuksia ja DIY-projekteja. Ja sitä inspiraatiota. Jostain syystä kaikista noista inspiroivista kuvistani muistan aina ensimmäisenä tämän:





Ihana meri.

Löydyn nimellä Laiturilla sieltäkin. Tervetuloa seuraamaan!

Sunday, 2 February 2014

30

Juhhuu! Sanoin sen jo sosiaalisessa mediassa, mutta sanon vielä täälläkin: mulla on parhaat ystävät maailmassa. Takana hienoimmat synttärijuhlat hienoakin hienomman synttärikuukauden (kyllä, juhlin arviolta kolme viikkoa - kerrankos sitä jne.) päätteeksi. Tammikuu oli heti sata kertaa ihanampi kun oli juhlat joka viikonloppu.

Etelä-Suomen päädyssä juhlimme hyvän ruoan (x 2) ja erinomaisten drinkkien merkeissä. Lämmin suositus Sandrolle ja K*rvin drinkkivalikoimalle. Lisävinkkinä sen verran, että vaikka Sandron drinkit tuntuvat tyyriiltä (10 e) kannattaa satsata. Niistä tykkää tällainen makeaa, siidereitä ja lonkeroitakin kaihtava. Tai siis en minä tiedä, onko kymppi drinkistä paljon vai vähän, kun en niitä yleensä juo. Mutta kuitenkin. 

Drinkkien lisäksi kävimme myös hohtominigolfaamassa. Hieno laji on se.





Itse syntymäpäivänä intoonnuimme Virpin kanssa Flamingoon lillumaan. Ei varmaan muuten olisi tullut mentyä, mutta siellä oli sinne aikuisten puolelle (siellä oli K20-paikka, hienoa!) puoleen hintaan -tarjous tammikuisina ma-ke-päivinä. Hieno päätös oli se! Samalla lipulla pääsi myös sinne perhepuolelle, missä vietimme pitkät tovit aikuiseen tapaan laskien mäkiä ja yrittäen kiipeillä vaahtomuovivesilelujen selkään. Loput ajasta lilluimme aikuisten puolella mineraali- ja kuumavesialtaissa sekä lukuisissa saunoissa. Voin suositella siis Flamingoakin, ainakin jos tarjoushinnalla pääsee. Normaalihintainen lippu sinne aikuisten puolelle tuntuu kyllä vähän suolaiselta (29 e). 

Sain myös Virpiltä supersöpöt korvikset lahjaksi: 


Miau!

Viimeiset juhlat vietimme perjantaina, kun palasin Joensuuhun. Huiput juhlat, ja sain yllätyslahjana ystäviltä niin hienon lahjan etten varmaan koskaan ole yhtä hienoa saanut: laulutunteja! LAULUTUNTEJA! Menin ihan sanattomaksi. Vieläkin olen. En osannut yhtään odottaa tai edes toivoa, ne tunnit kun eivät ihan ilmaisia ole. Olen aika onnekas, kun elämässäni on ihmisiä, jotka haluavat auttaa minua toteuttamaan unelmiani. (Kiitos vielä kaikille. Ja erityinen kiitos siitä, ettei kukaan laulanut Frederikiä mulle.) Aion laittaa uudet korvikset korviin ja kirmata tunneille heti kun vain pääsen.