Monday, 23 September 2013

Being a literature student


Terveisiä kirjastolta! Nauroin. Ääneen.

Saturday, 21 September 2013

Täydellinen juustokakku

Kun on tiedossa opiskelulauantai, on syytä aloittaa päivä hiton siisteillä jutuilla. Niin kuin juustokakulla. Ja eilenhän mie tein maailman parasta sellaista. 


Ohjeessa sovelsin Masterchef Australian (!!) Masterclass-ohjetta, joka on aikaa vievä: kaksi tuntia uunissa ja siihen päälle tietenkin se vähintään kahden tunnin vetäytyminen - ja itse jätin kakun yön yli jääkaappiin lepäilemään. Mikä tuskainen yö se oli! Joka tapauksessa kaiken sen odottamisen arvoista. 


Sovelsin siten, etten tehnyt samanlaista pohjaa. Ihan vain siksi, että mun mielestä Digestive-pohjat on sulaa parhautta. Digestive-pohja ei myöskään vaadi erillistä paistoa, kuten tuon alkuperäisen ohjeen pohja. 

Vähensin myös sokeria reippaasti, koska en tunnetusti ole se maailman makeimman ystävä. Sitruunaa laitoin reiluhkosti, mutta sitä toki kannattaa oman maun mukaan lisäillä. Tuo mun kakku on mahtavan raikkaan ja uskomattoman täyteläisen täydellinen liitto. 

No need for decorations


Huom! Tuo mainittu cup-mittayksikkö on tarkalleen ottaen 2,36 dl, siksi suomennoksen mitat ovat vähän hassuja. 

Huom. 2. Tuossa on siis yliviivattuna alkuperäisen ohjeen ne osat, mitkä vaihdoin.

Paistettu eli amerikkalainen juustokakku
(amerikan kielellä vielä! suomennokset by yours truly)


Base -> Pohja
1/3 cup ground almonds (almond meal) -> reilut 3/4dl rouhittuja manteleita
3/4 cup plain flour -> reilut 1 3/4 dl vehnäjauhoja
¼ cup caster sugar -> reilut 1/2 dl sokeria
90g chilled butter, chopped -> 90 g voita paloiksi pilkottuna
250 g Digestives -> no, niitä
150 g melted butter -> sulatettua voita

Filling -> Täyte
330g cream cheese, softened -> 330 g tuorejuustoa
500g fresh ricotta -> 500 g ricottaa (eli samalta hyllyltä kuin tuorejuusto)
4 eggs -> 4 kananmunaa
1 1/3 cups caster sugar 2 dl sugar -> 2 dl sokeria
1 tablespoon grated lemon rind -> 1 rkl raastettua sitruunankuorta 
¼ cup lemon juice -> reilut 1/2 dl sitruunamehua
½ teaspoon vanilla extract -> 1/2 tl vaniljauutetta (itse asiassa laitoin vaniljasokeria noin 1,5 tl)
1½ tablespoons cornflour -> 1 1/2 rkl maissijauhoja

Ohjeet
Preheat oven to 150°C. -> Lämmäytä uuni 150 asteeseen.

To make the base, place the ground almonds, flour, sugar and butter into a bowl. Rub mixture with your fingertips until it forms coarse crumbs. -
> Nypi kaikki pohjan aineet muruseokseksi. 

Tee Digestiveistä muruseos joko yleiskoneella tai laittamalla ne muovipussiin ja nätisti hakkaamalla. Laita muruseos kuhloon ja lisää sulatettu voi. Sekoita.

Line the base of a 20cm spring form tin with non-stick baking paper. Place the base mixture in the tin and press gently with fingers until even and then smooth out with the back of a spoon. Bake for 15 minutes or until light golden, set aside.

Laita noin 20-senttisen leivontavuoan (sellaisen, mistä saa sitten reunat irti!) pohjalle leivinpaperi. Reunat voi myös voidella, mutta ainakin mun nonstick-vuoka pärjäsi ihan ilmankin voitelua. Painele muruseos vuoan pohjaan ja reunoille. Alkuperäisessä ohjeessa tehtiin vain pohjalle laitettava...pohja, mutta minä tykkään reunoista!
Jos teet mantelipohjan etkä mun herkullista Digestive-pohjaa, paista pohjaa 15 min 150 asteessa.

To make the filling, place the cream cheese, ricotta, eggs, sugar, lemon rind, juice and vanilla in a food processor. Combine the cornflour and water until smooth and add to the cheese mixture. Process the mixture until smooth.

Laita juustot, kananmunat, sokeri, situunankuori ja -mehu sekä vanilja-asia kaikki yhteen kulhoon. Yhdistä pieneen kuppiin maissijauhot ja noin 1,5 rkl vettä ja sekoita. Lisää seos vielä muiden sekaan ja sekoita yleiskoneella (tai sauvasekoittimella niin kuin minä) tasaiseksi.

Pour the filling over the base. Tap lightly to remove any air bubbles. 

-> Kaada täyte vuokaan. Vuokaa voi vähän naputella, jos haluaa kuplat pois. Hifistelyjuttuja.

Bake for 1 hour. Turn the oven off and stand the cake in the oven for 1 hour, leaving the door closed. Refrigerate until cold and serve with fresh berries.

-> Paista tunnin verran, ja käännä sen jälkeen uunista virrat pois ja anna kakun lepäillä uunissa vielä toinenkin tunti. Ota uunista, jäähdytä, laita jääkaappiin (mieluusti yön yli). Syö seuraavana päivänä vaikka tuoreiden marjojen kanssa. Tai ilman. 

Thursday, 19 September 2013

Harhailu

Mitä mietin tänään (sen sijaan, että olisin kirjoittanut seminaarihommia): 

Muistan jonkun random-seurueen yliopistolla joskus vuosia sitten miettineen, miten paljon helpompaa olisi opiskella, jos ei tarvitsisi pähkäillä koko ajan rahahuolien, Kelan niskaan hengittämisen ja jokapäiväisen epävarmuuden parissa. Köyhyysrajan alapuolella vuosia kököttäminen vie ihan tuhottomasti energiaa - sitä energiaa, minkä mieluusti kohdistaisi niihin opintoihin. 

No, nyt jotkut minua viisaammat ihmiset ovat tehneet tutkimusta tästä asiasta, ja Jani Kaaro toi tiivistetyn version ihan kolumniksi (HS)

Pitää toki sen verran tunnustaa, että en ole lukenut alkuperäistä tutkimusta, joten en voi mennä takuuseen sen luotettavuudesta. Vaikuttaisi kuitenkin, että noilla meidän satunnaisilla pohdinnoilla on oikeasti perää: köyhyys kuluttaa, stressaa ja kuormittaa niin paljon, että se vaikuttaa älylliseen kapasiteettiin. 

Niin että sitä aloin vain tässä miettiä, että mitenkähän terävää tutkimusta ja tenttitulosta me tekisimme, jos olisi oikeasti riittävä toimeentulo. 

Ei muuta. Palaan tuskailemaan kirjallisuusteorioiden pariin. 


Thursday, 12 September 2013

Mittasuhteista

Joku muistanee, että muutamaa entryä ja kymmenen päivää sitten kirosin vuolaasti omaa kroppaani ja ennen kaikkea kesällä surkeiksi muodostuneita elämäntapojani olosta, joka oli hirveä sekä fyysisesti että henkisesti. Joka paikkaa kolotti sielua myöten. 

Alkuperäinen kuva: http://www.flickr.com/photos/grharrisondc/3303232057/in/photostream/


No, nyt voin kertoa, että olen saavuttanut ensimmäisen erävoiton. Nyt on jo jokusen päivän mennyt niin, että ei ole särkenyt ihan koko aikaa ja energiaakin on ollut ihan eri tavalla kuin viime viikon alussa. Lähtökohtaisesti ei ole myöskään aamulla vituttanut kaikki. Se on hienoa se, etenkin kun ottaa huomioon, että tällä viikolla on ollut miljoona tuntia puuduttavia kasviksen luentoja, jotka kestävät järkiään kuuteen illalla.

Mitä tämä muutos sitten vaati?

  • Syön Oikeita Ruokia. Tai siis en edes mitään elimistönpuhdistus- tai salaattihöttöä, vaan ihan tavallista ruokaa. Muutoshan on siis siinä, että ruokavaliossa ei ole nyt ollut esim. niitä sipsejä tai kilotolkulla karkkia. En kuitenkaan ole itseltäni kieltänyt varsinaisesti mitään, en vain vedä niitä sellaisella nälkävuodet-mentaliteetilla ("nyt on syötävä nämä KAIKKI tai joku muu syö ne ja sitten kuolen nälkään") kuin kesällä parhaimmillaan. 
  • En juo kaljaa esim. joka päivä enkä ole nyt humaloitunut laisinkaan. Pitää nyt kuitenkin tässä vaiheessa todeta, että en ole ollut millään kesän kestäneellä rännillä, vaikka aikaisempi tekstini saattoi sellaisen kuvan antaa. Siinä nyt vain elokuussa tuli liian paljon peräkkäisiä päiviä, jolloin join olutta. Ne päivät olivat enimmäkseen sellaisen parin oluen päiviä, mutta niitä vaan oli liikaa peräkkäin. Plus saatoin juoda oluen esim. janojuomaksi, mikä tietenkin on tosi fiksua. Eikä siis sillä, että tuomitsisin muiden ihmisten juomisia mitenkään, mutta mun kroppani ei kyllä kestä tuollaista kovin pitkään. Se muutenkin reagoi kaikkeen aina niin vahvasti.
  • Olen liikkunut taas. Se oikeasti jäi tuossa kesän aikana, kun selkä taas huononi ja aloin ehkä semisti taas lannistua sen asian suhteen. Se lannistuminen mun liikkumiset joskus hetkeksi syö, onneksi nyt taas olen jaksanut. Ja huom! En nyt tarkoita, että olisin alkanut himourheilemaan, vaan näihin about kymmeneen päivään on mahtunut pari kävelylenkkiä, yksi pyöräilylenkki, pari jumppaa ja se koskenlasku.
  • Bonari: Sain tiistaina viimein ne purentakiskot, jotka estävät öisen narskuttelun. Sitä on ollut mulla niin kauan kuin muistan, mutta vasta nyt sain aikaiseksi hankkia sen tuen. Parantaa taatusti unenlaatua hurjasti!
Ei siis mitään dramaattisia muutoksia. Mie en oikeastaan sellaisista hirveästi perustakaan, sellaisella nyt pistän kaiken kuntoon perkele -asenteella harvemmin saa mitään pitempiaikaisia muutoksia aikaiseksi. Mua esim. aina hirvittää, kun ihmiset, jotka eivät ole liikuntaa oikein harrastaneet, päättävät tehdä asiaan muutoksen ja lähtevät riuhtomaan kuutena päivänä viikossa kaikenmaailman pumppeihin ja juoksulenkeille. Tehkää hyvät ihmiset pehmeä lasku tuollaisiin! 

Also, kaikki nämä jutat ja muut fitnesstreenaajat kylmäävät sydäntä, kun ovat niin ehdottomia kaikessa. Sellaisen kurinalaisuuden ymmärrän oikeastaan vain niillä, jotka saavat elantonsa ruumiillaan. (Ja puhun nyt siis urheilijoista, te perverssit.) Meidän muiden tallukoiden tulisi olla ehkä vähän armollisempia itsellemme. Vaikka minullakin on taipumusta noissa herkutteluissa usein vetää aika överiksi, niin en nyt silti ala kieltää itseltäni kaikkia maailman herkkuja, vaan yritän opetella ajattelumallit uusiksi siten, ettei enää tule tarvetta niille övereille. 

Eniveis, tänään on ollut sen verran voimaantunut olo, että piti tulla kiittämään itseäni ihan julkisesti hyvistä tehdyistä pikkuvalinnoista. Selkään edelleen sattuu ja surutyötä ja sielunhoitoa on tehtävä, mutta nyt tuntuu siltä, että osaa laittaa ne oikeisiin lokeroihin aivoissa ja että kropassa on vähän enemmän voimia niiden läpikäymiseen. Se on hyvä alku se.


 

Tuesday, 10 September 2013

Ettei itse katoaisi

Sinä yksi tyyppi (Hanna), joka olet lukenut tätä blogia pitempään, saatat muistaa, miten menin totaalisen palasiksi helmikuussa, kun pääsin ensimmäistä kertaa 15 vuoteen laskettelemaan. Tai siis tarkemmin sanottuna huomasin, että pystyn vielä laskettelemaan tämän vammani kanssa. 


Eilen pääsin kokemaan saman tunteen uudestaan, kun lähdimme Ilorokki-porukalla virkistäytymään Ruunaan koskille. Siis: minä laskin koskia. Koskia, ihmiset (ihminen)! Olkoonkin, että kolme neljästä laskemastamme koskesta oli syksy kesyttänyt leppoisiksi, niin mulle se ei ollut ollenkaan sanottua, että pystyisin kiertämään keskivartaloa siten, että esim. melominen onnistuu. Puhumattakaan siitä, että pitää tehdä äkkiliikkeitä ja hallita oma korsettinsa niissäkin tilanteissa.


Vaan niin mie vaan menin ja meloin! Olin toki taas turruttanut itseni särkylääkkeillä, sillä selkä on ollut taas huonompi kuin pitkiin aikoihin. Esimerkkinä vaikkapa tämä päivä, kun olin hammaslääkärillä enkä meinannut päästä ylös siitä toimenpidetuolista omin avuin. (Kampesin itseni käsillä ylös.) Päätin kuitenkin, ettei se voi mua estää kaikissa maailman asioissa - varsinkaan, kun on kyse noin uniikista kokemuksesta. 

Bussissa kotimatkalla tirautin taas pari kyyneltä. Vaikea edes selittää, miten isoja juttuja nämä mulle ovat. Enkä muuten edes siellä kanssani olleille ihan hirveästi alkanut tilittää, vaan pidin kyyneleet itselläni ja keskityin olemaan huomaamaton. (Mikä oli kyllä helppoa, sillä ympärillä olevat olivat siinä vaiheessa iltaa jo ihan eri promillessa menossa.) Mitenpä selittäisikään kahdeksan vuoden kivut ja tuskan puolitutulle?

Olen ollut kohtuuttoman pollea tämän diplomin kanssa.

Tämä piristys tuli kyllä tosi, tosi tarpeeseen. 

Wednesday, 4 September 2013

Varoitus: saattaa johtaa akuuttiin kenkäkuumeeseen

Nyt on kuulkaa taas elämänlaatua parannettu noin 78 prosenttia. 

Oooo, kenkärakkautta!
Sattumalta törmäsin viime viikolla internetsissä Kujeeseen. Kuje maahantuo kenkiä, jotka ovat vastustamattoman ihania. Siis noita kenkiä. Lisäksi tarjolla on myös kopottimia. Iiiih. 

Kuvan kengät ovat supersankarin siniset, koska aion suoriutua tulevasta kauhusyksystäni viittasankarin tavoin. Haaveissa on myös appelsiinipuut ja sitruunat ja punaiset kuut jajaja. 

Tennarien väreihin tuli tällä viikolla erikoiserä rauhallisempia sävyjä, mutta se kyllä vie mun mielestä tuota riemukasta kenkäideaa. Kerrankin kengät, jotka huutavat iloa! Kylläpä taas kelepaa käpötellä.

Tuesday, 3 September 2013

Minä ja mun välittäjäaineet

Heti aamulla herättyäni totesin, että tänään on taas sellainen päivä, jolloin kolottaa vähän joka paikkaa. Koko kroppa on jo pitemmän aikaa ollut enemmän vihollinen kuin ystävä. Ajatuskaan ei kulje, kun koko vartalo on jähmeä kipupallo.

Ainaisen selkävammani lisäksi tähän tällä kertaa vaikuttanee vahvasti se, että lähes koko kesäni, mutta etenkin elokuuni meni kohtuullisen vahvasti kaiken epäterveellisen parissa. Olen ollut aika väsynyt kesän ajan monestakin syystä, ja elokuussa lääkitsin itseäni viisaasti esim. suolalla, rasvalla ja alkoholilla. Hyvää teki. 

Nyt päätin hetken aikaa olla vähän fiksumpi ja jättää ainakin alkoholin hetkeksi ruokavaliosta (ja kyllä, tässä tapauksessa voimme puhua nimenomaan ruokavaliosta, terv. nimim. Välipalaksi olutta -84). Yritän myös keskittyä oikeisiin ruokiin sipsien sijaan. 

Koska projektini alkoi eilen, ei yllättäen tänään vielä merkittäviä tuloksia ole näkynyt. Täällä kirjastossa tätä näpyttäessäni - HUOM. koska ei täällä voi opiskella perkele kun fuksit huutavat menemään kuin yökerhossa - huomaan, että kivut eivät rajoitu fyysisiin tuskiin. Ts. vituttaa noin kaikki. Kuten nuo fuksit. Vaikka tiedostan, että kyllä ne vielä tavoille oppivat (enimmäkseen) ja läpäläpä. Mutta silti. Verenpaine nousujohteinen.

Niin, ihan täydessä terässä en vielä ole. Aamuisen hammaslääkärikäynnin jälkeen päätinkin palata lähtöruutuun - kotiin - ja tehdä sitä, mikä akuutisti parhaiten tuskatiloihin auttaa. Puolen tunnin pikajumppa siis. Käsipainot, Daft Punk ja Fit-lehden uusimman numeron jumppaohjeet tekivät sen, että veri lähti kiertämään ihan eri tavalla. 


Ihanat ystäväni

Kiitos, endorfiinit 2013. Jatkan uskollista fanittamistanne taas. Ja ensi viikolla pääsen elämään myös yhtä kipua vähempänä, kun saan viimein hammaskiskot öisen narskuttelun estämiseksi. Kiitos, YTHS!

P.S. Endorfiineja käy kiittäminen myös siitä, että kävin auttamassa niitä huutavia fukseja ongelmassaan sen sijaan, että vain kitisisin mesoamisesta blogissa. Kyllä tämä tästä.

Sunday, 1 September 2013

Satunnaiset terveiset

Satunnaisia asioita:

1. Pelasimme eilen Trivial Pursuitia. Tämä tuli vastaan:


Voi Ben.

2. En kestä että on jo syyskuu! Yliopistourani pelottavin vuosi on siis alkamassa. Keskityn hengittelemään.

3. Sain taskurahaduunin kaljanmyyjänä paikallisen jäähallin baarista. Kivaa tienata edes jotain.

4. Selkä huononee taas. Hienoisesti pelottaa ainakin kohtien 2 ja 3 puolesta. Tästä varmaan lisää ensi viikolla.

5. Harkitsen vakavasti ottavani osaa kuntoiluhaasteeseen. Pelottaa kuitenkin, koska 2 ja 4. Siitäkin ehkä lisää, jos uskaltaudun. Olen kyllä vähän kaltoinkohdellut kehoani muun muassa rasvalla, suolalla ja alkoholilla viime viikkoina, voisi jotenkin ryhdistäytyä.

6. Joensuun maila voitti pronssia superpesiksessä jättäen neloseksi suosikkijoukkueeni PattUn. Parempi voitti, juhlin Joman kanssa. Hassua alkaa viimein tavoittaa joensuulaisuutta tältäkin kantilta.

7. Mun pitäisi olla jo nukkumassa. Heippa!