Thursday, 18 July 2013

Kolmekymppinen

Elämään on nyt mahtunut paljon asioita. Liikaa asioita. En edes jaksa alkaa niistä nyt. Sen sijaan jotain ihan muuta. 

Keksin nimittäin yhden asian, mikä voi muuttua, kun siirryn ensi vuoden alussa kolmekymppisten kerhoon. Eräät ystäväni ovat jo suunnitelleet näyttäviä mahtijuhlia loppuvuoden kolmikymppisilleen, ja aloin jo semisti ahdistua siitä, että en ole keksinyt omalle juhlapäivälleni mitään (yes, really). Joku matka houkuttaisi, mutta en ole ihan rahoissani enää siirryttyäni takaisin opiskelumaailmaan. Ja sitä paitsi tammikuun lopussa saa matkustaa aika kauas, jos haluaa esim. aurinkoa ja kohtuullista lämpöä matkalleen. Ja miehän haluan. Ehkä. 

Eniveis, en siis ole keksinyt, mitä mahtavaa tekisin kolmikymppispäivänä. Eilen kuitenkin keksin, että kun nyt uusi kymmen lähestyy, niin voin ehkä viimein hankkia itselleni laukun. Siis sellaisen laukun, joka ei ole välttämättä ostettu kirpparilta kahden euron hintaan ja joka ei irvistele joka nurkasta jo ostohetkellä. Tai ole Fjällräven tai kangaskassi. Junou. Sellainen aikuislaukku. Se olkoon siis minun aikuistumisriittini. Ja jos ihan villiinnyn, voinen harkita myös lompakkoa, jossa ei ole tarramekanismia. 

I love you but you must go.

Aika kreisiä. 

Onneksi on kuitenkin vielä aikaa sulatella tätä valtaisaa elämänmuutosta, sillä ennen kolmekymppisiä on myös luvassa esim. 29,5-vuotissynttärit parin viikon päästä. Tulin siihen lopputulokseen, että elämässä ei ole liikaa juhlia ja nyt on siis tulossa kesäjuhlat, jotka toimivat myös viimeisinä syntymääni juhlistavina kemuina tälleen kakskymppisten puolella. Jee!