Wednesday, 29 May 2013

Tentti

Joskus se pikapänttääminenkin tuottaa tulosta: yhden päivän luku-urakka johti arvosanaan 3. Panostukseen nähden aivan oiva saavutus! Well done siis, vaikkakin pohjat tälle raggarimeiningille kylläkin luotiin jo vuonna 2009, kun luin tenttiin 20 minuuttia ja sain vitosen. 

Kuva: despair.com

Yleensähän olisin muuten tällaisen tilanteen eteen tullessa - huomaa sunnuntai-iltana, että tentti on tiistaina - luovuttanut ihan suosiolla ja siirtänyt katseeni uusintatenttiin. Sehän on tietenkin varsin toivottavaa, jos haaveena on omaksua siitä tenttialueesta jotain sen sijaan, että vain nopeasti opettelisi tärkeimmät vain unohtaakseen ne samalla hetkellä kuin kävelee tenttisalista ulos. Joskus, kuten näinä valmistumishaaveisina aikoina, tämäkin kuitenkin toimii. 

Eikä siitä tenttiin lukemisesta noin niinku yleensäkään ole mulle juuri mitään iloa tai hyötyä asioiden omaksumisen kannalta. Mie olen oppimisessa enemmän näitä keskustelu-oppimispäiväkirja-esseenaisia. Tentti ei ole kovin hyvä tapa oppia asioita. Tutkimusten mukaan (tähän ku vielä löytäisin ne artikkelit...) tentti olisi hyödyllinen vain silloin, jos kysymysten oikeat vastaukset annettaisiin heti tentin jälkeen. Sinänsä vähän persettä, että kaikista maailman paikoista yliopistossa silti valtaosassa kursseista on lopputentti. Sen hyödyt lienevät ainoastaan siinä, että tentti on varmasti se vähätöisin ja helpoin tapa opettajalle mitata jotain ja antaa ne arvosanat. Sinänsä en siis ihmettele, että valtaosa opiskelijoista kutsuu yliopistoa kouluksi.

Semisti muuten näillä hellekeleillä ahdistaa, että koko kesänäkään ei ole luvassa muuta kuin opiskelua. Eritoten harmittaa se, että ulkoilmassa opiskelu on kovin rajoittunutta, kun läppäri ylikuumenee ja sen näytöstä on ylipäätään hankala nähdä mitään auringonpaisteessa. Tämä saa minut melkein - melkein - toivomaan, että olisi luvassa myös tenttejä noiden esseiden sijaan. Vaan ehkä nämä esseet kuitenkin ovat pitemmällä tähtäimellä hiukkasen hyödyllisempiä kuin loputon pänttäys.

Tuesday, 28 May 2013

Riippumattokesä 2013


Halusin vain kaikille kiinnostuneille ilmoittaa, että tänään on ollut erikoislaatuisen hyvä päivä. Tajusin sunnuntai-iltana, että hupsista ohons mulla on tentti tiistaina. Eilen tapojeni vastaisesti otin kirjan kauniiseen käteen (tai tässä tapauksessa handoutit ja powerpointit) ja opiskelin teho-opiskeluna koko pitkän päivän. Tänään oli sitten se tentti heti aamusta ja ainakin itselleni jäi sellainen kuva, että kyllä se läpi menee! (Tulen sit ilmoittamaan, kun ei menekään ja hajoan omaan typeryyteeni.)


Niin ja ei nyt puhuta siitä, miksi olin niin tyhmä, etten tajunnut tenttipäivän saapumista aikaisemmin. 


Tentin jälkeen poljin Jukolanportin R-kioskille noutamaan passini. Miksi se tuli juuri kaupungin kauimmaiselle Ärrälle, I know not, mutta koska oli upea kesäpäivä, niin sinne polkeminenhan oli lystiä vaan. 

Paluumatkalla piipahdin rauta-Carlsonille hakemaan palohaan (nimen opin paikan päällä, sellainen kiinnityskoukkujuttunen), joka oli viimeinen puuttuva osa parveketaivaaseeni. 

Parveketaivas tadaa!

Ennen riippumattoon lysähtämistä tuli vielä puhelu Simolta, että lääkäri oli antanut luvan lähteä kesäreissullemme (jonka toteutumista siis uhkasi lievä polvivamma). Parin viikon päästä siis kutsuu Kroatia! 


!!

Lopuksi vielä eilistä luku-urakkaani piristäneet Youtube-linkit. Merseybeat, olkaa hyvät!

Adrian Henri: Tonight at Noon




Thursday, 23 May 2013

Mekoista ja ihmisistä

Parin kuukauden blogitauon voi päättää vain Tärkeät Asiat. Ja nyt on kuulkaas. 

Löysin nimittäin kesämekon. 



Kiitos, Cubus 2013, kun otit kevätvalikoimiisi muitakin kuin sinisiä mekkoja! Vihreäsilmäinen vähemmistö arvostaa.




Kivointa mekossa on se, että siitä saa pienillä asustetuunauksilla joko vähän juhlavamman tai rennomman mekon. Ja laittamalla vyön saa myös kivasti muotoa, mikäli sellaisen perään on. 

Syy, miksi tästä oli ihan ehdottomasti kerrottava, oli se, että alun perin oli tarkoitus kirjoittaa tänne rant aiheesta voisiko se pikkutyttömuoti jo viimein kadota vaatekauppojen valikoimista, pliis? Olen hirveän suvaitsevainen kaiken maailman villityksiä kohtaan. Pyrin ottamaan nämä virtaukset vastaan avoimin mielin, jopa ne, jotka tulevat mulla elon tiellä vastaan jo toista kertaa. Ysärijutut tuntuu oikeasti aika siisteiltä nyt. Tykkäilen jollain kierolla tavalla jopa näistä kauhistusta monissa aiheuttaneista "paidoista",  jotka muistuttavat ehkä hitusen enemmän rintsikoita kuin asiallista yläosaa. Siis näistä. (Toki huom jonkun muun päällä kuin minun tässä tapauksessa.) Sietokyky on siis sanalla sanoen suuri. 

Mutta näitä en vaan vittu tajua. 


Jostain varastettu kuva.



Jostain muualta varastettu kuva.
Ja:


Nelly.com, ilmainen mainos.


Ruaaaa ääääääääää. Eikö se ole pikkasen epäilyttävää, että nuoret naiset haluaa pukeutua pikkulasten mekkoihin, joista on vain tehty aikuisversiot? Eikö kukaan halua enää pystyä liikkumaan mekoissaan? Noissa ei takuuvarmasti pysty edes kakkupöydän takareunasta kurottamaan pikkuleipää ilman että ne leopardikuvioiset stringit vilkkuu alta. 

Vertaa:
Kyllä mieki olen aina halunnut näyttää kahdeksanvuotiaalta morsiusneidolta. Nämä siis sieltä lasten puolelta, sori ei oo kokoja aikuisille näistä. 
Niin että tätä piti nyt päästä sanomaan. Onnekseni löysin kivan mekon, jossa en näytä kenenkään sairaan ihmisen perversioiden kohteelta. 

Jotta lopettaisin vähän ilomielisimmin tuntein, esittelen vielä aurinkolasit, jotka löytyivät mekonhakureissulta. Kyllä kelepaa taas liihotella.


Ne on pyöreät!