Wednesday, 30 January 2013

Miut haastettiin (mut olen huono haastettava)

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.


Asioita miusta.
1. Täytin toissapäivänä 29 vuotta. Ikävä kyllä en ole onnistunut kriisiytymään vielä, päinvastoin. Olen huomattavasti enemmän sinut itseni kanssa kuin vaikka viisi vuotta sitten. Tai kymmenen. Mutta eiköhän se kriisi sieltä jostain ilmaannu, kun nyt näin julkisesti sen puutetta kuulutan.
2. Tämän hetken suurin haaveeni on päästä laulutunneille. 
3. Olen vanhin neljästä sisaruksesta, ja isosiskosyndrooma on tosiasia. Mulla ei ole etenkään nuorempien sisarusten kanssa ehkä perinteisin sisarussuhde, sillä olen aina ollut vähän enemmän vanhempi kuin sisko heille. 
4. Olin 14 vuotta kasvissyöjä, kunnes viime keväänä aloin syödä kalaa. En ole katunut. Ennen kuolettavan kuiva ja lievästi atooppinen ihoni voi nyt paljon, paljon paremmin. Aika vahva epäilys on, että kala sen tekee.
5. Eilen mua ärsytti ja ahdisti ihan suunnattomasti opinnot, mutta Islon jumppa vei siitä pahimman terän. 
6. Sen eilisen jumpan takia makaan nyt kuitenkin kylmäpussi selän alla sohvalla. 
7. Hannan blogista matkittua: minunkin on tuskaisen vaikea löytää sopivia rintaliivejä, koska kokoni on kohtuuharvinainen, marketeissa ei yleensä ole sitä ja erikoisliikkeistä ne aina kerkiivät loppua juuri ennen kuin saavun niitä etsimään. En myöskään enimmäkseen arvosta kuppikokoani - olen aina haaveillut urheilevalle sopivammasta koosta. 
8. Ärsyynnyn vähän turhan herkästi kanssaihmisiin, jos eivät osaa mielestäni käyttäytyä esim. yliopiston kirjastossa, luennoilla, kassajonossa tai hyvän bändin keikalla. Itsehän olen täydellinen. Joskus haaveilen siitä, että osaisin ottaa tällaiset asiat rennommin. Ehkä se on harjoittelukysymys?
9. Viimeksi lukemani kirja oli Hobitti (en kuollaksenikaan muista, olinko lukenut sitä ennen) ja tällä hetkellä luen Tuomas Kyrön Kerjäläistä ja jänistä. Seuraavana listalla Mauri Kunnaksen Piitles. 
10. Eilisestä ärsytyksestä huolimatta olen ihan pirun tyytyväinen, että hyppäsin takaisin opintokelkkaan. 
11. Olen vähän ankea bloggaaja enkä jatka tätä haastetta eteenpäin. Se tosin johtuu vain ja ainoastaan siitä, että en kertakaikkiaan lue niin montaa blogia, että keksisin 11 bloggaajaa vastaamaan kysymyksiini. (Juhuu ystäväni, jotka luette tätä: vinkatkaa blogeistanne!)


Sitten ne minulle esitetyt kysymykset: 

1. Mikä on paras/lempi sisustusesineesi kotonasi? Miksi? Liittyykö siihen jokin muisto? (feel free to add picks!

Taisin juuri muuton yhteydessä esitellä noita lempiasioitani. Tammikuun kohdilta täältä löytyy kuvia siis niistä lemppareista. Kirppislöytöjä ihan ehdoton valtaosa.

2. Kenet näit viimeksi? Mitä teitte?

Tänään olen nähnyt vaikka ketä ja vaikka minkä merkeissä. Töissä perehdytin seuraajaa ja illalla olin popparihallituksen kokouksessa.

3. Paras kirppislöytö evö?

Jaa oho. Miehän omistan kaikkeen omistamaani nähden ihan helvetisti kirppikseltä ostettua kamaa. Enkä kyllä oikein osaa arvottaa niistä mitään oikein muiden yli. Musta on superhienoa, että olen löytänyt aarteita kirppiksiltä, mutta toisaalta - ne on vaan tavaroita. Tunnen kuitenkin yleisellä tasolla suurehkoa ylpeyttä siitä, että olen löytänyt paljon käyttötavaraa käytettyinä.

4. Paras Ankkalinnan asukki? Perustelut.

Tykkään kyllä ihan Roopesta, se on sellainen kovispehmo. Osaan samaistua. Toinen suosikki on Pelle Peloton, koska se on kunu keksijä!

5. Onko napasi sisään vai ulos suuntautunut? Heijastaako se myös sinun persoonallisuuttasi?

Sisään menee. Mie taas olen enemmän ulospäinsuuntautuvaa sorttia. Kai. 

6. Mitä teet, kun kukaan ei ole näkemässä?

Piereskelen? En mie tiedä, ei mulla ole mitään suuria outouksia.

7. Kissa vai Koira?

Kissa. Jotkut koirat on jees, mutta en kykenisi siihen vastuuseen, mitä ne toisivat mukanaan.

8. Lempi karkki tai herkku?

Ehdoton ykkönen on sipsit ja valkosipulidippi. Tykkään paljon enemmän suolaisista kuin makeista herkuista. Mut makeista mahtavimpia ovat puolukka-valkosuklaamuffinssit ja lapsuuden ykkösherkku mokkapalat!

9. Kuka muumihahmo olisit? Miksi?

Mie saan aina niistä Facebook-applikaatioista vastaukseksi Myyn, mutta kiva ois ajatella, että mussa on muitakin ulottuvuuksia. 

10. Jos voisit olla yksi julkisuuden henkilö yhden päivän ajan, kuka olisit ja miksi?

Mie ajattelin, että haluaisin olla kuka vaan, joka on esim. selkävammaton, ihan vain muistaakseni, millaista se on. Toisaalta juuri siitä syystä en haluaisi sittenkään. Voisi olla aika siistiä olla joku superlahjakas tyyppi, niinku vaikka Dave Grohl. 

11. Mikä on pisin aika, jonka olet mennyt nukkumatta?

Valehtelematta olin kerran varmaan neljä vuorokautta hereillä, minkä jälkeen vajosin johonkin deliriumin kaltaiseen tilaan, missä nukuin pieniä hetkiä, mutta enimmäkseen en. Tajusin onneksi mennä terveyskeskukseen, missä löivät tyjyt lääkkeet unensaantiin. Tuo oli isoin juttu, mutta onhan näitä ollut muitakin, lievempiä. Olen nykyään aika neuroottinen unen suhteen, mutta ei mua varmaan voi siitä syyttää. 

Friday, 25 January 2013

Monday, 21 January 2013

Rauhaisaa

Kissojen hierarkianahistelu loppui ihan muutamassa päivässä. Nyt on taas seesteistä, mitä nyt kissariehat ovat yhtä energistä pentua railakkaammat. Mikä siis oli tarkoituskin - Räyhälle remuseuraa ja Rauhalle rauhaa. 

Rauha pissasi sohvatyynylle viime viikolla, mutta kyse oli ehkä enemmänkin siitä, että menin ostamaan luukullisen kissavessan ja eihän se käy päinsä. Pissavahinko ei ole toistunut, joten oletan kissan olevan ok. Se jopa leikki Myrskyn kanssa tuossa eilen! Myrsky sulattaa ujonkin sydämen.

En kyllä totuuden nimissä olisi jaksanut toista sellaista viikkoa kuin edellinen oli. Viimeisen työviikon stressipallous, yksin elämisen opetteleminen ja kissojen hierarkiataistot johtivat siihen, että päivisin töissä ahisti, kotona illalla stressasi ja öisin näin painajaisen toisensa perään. 

Vähän (lue: vitusti) pelotti myös tämä viikko, kun vielä tämä yksi muutos eli työn jättäminen tulee arkeen mukaan, mutta ainakin tämä eka päivä on mennyt mainiosti. Tein parit pakolliset rästihommat töihin vielä, hankin uuden verokortin lopputiliä varten, vein Simon kellon takuukuitin kellosepälle ja postitin parit kirjepaketit Savonlinnaan työkaverille. Kerkesin myös metsästää keskustasta kissojen ja koirien kanssa mustapapuja (löytyi Lifestä) ja käydä ostamassa Ley-Eskoilta levyjä, ja silti kotiin tullessa kello oli vasta puoli viisi. Tehokasta, sanon minä. 

Päivän kruunasin vielä varaamalla Ecobeautysta hemmotteluajan läksiäislahjaksi saamallani lahjakortilla. Työkaverit, ootte ihan parhaita. Nyt pääsen ensimaanantaisen synttäripäivän kunniaksi pariksi tunniksi löhöämään kuumakivihierontaan, kasvohoitoon ja jalkakylpyyn. Aivan parasta. (En ole muuten koskaan ollut kasvohoidossa!)

Ecobeautyssa törmäsin myös itselleni ihan uuteen kynsilakkamerkkiin: Kure Bazaar.

Siellä oli myös testereitä. Eh. 
Kure Bazaar on ilmeisesti yksi luonnollisimmista kynsilakoista - yli 80 prosenttia aineksista on luonnollisia. Kynsilakoistahan ei toki täysin luonnollisia saa, joten tämä on ehkä parasta mitä on. Vähemmän myrkkyjä ei tässä tapauksessa tarkoita huonompaa tulosta, päinvastoin: nuo lakat oli ehkä parhaimpia mitä olen koskaan käyttänyt. Noita testereitä on laitettu vain yksi kerros, ja peittivät täydellisesti ja jättivät tasaisen jäljen (mitä nyt oma kärsimättömyyteni ja rajoittuneisuuteni lakkamestarina aiheutti epätasaisuutta kynsien pintaan). 

Hinta oli sieltä suolaisemmasta päästä (17,80 e). Olen kuitenkin huomannut, että jos yhtään on varaa, niin kannattaa ostaa noita vähän tyyriimpiä. Sen eron usein huomaa. Mikään ei ole niin hermoja raastavaa kuin huonon kynsilakan kanssa läträäminen.

Tietenkin lähti lakka mukaan, vaikkain päänvaivaa aiheutti värin valitseminen - siellä oli hirveästi ihania sävyjä. Päädyin sitten kuitenkin tuohon oranssiin etusormessani. Se on kivan kesäinen, tosin ehkä vähän syvempi kuin tuossa kuvassa. Sävyn nimi on Afrika, sellainen aurinkoinen, syvä oranssi. Loving it. Se voi olla, että ensi viikolla joutuu ostamaan toisenkin lakan. Synttärilahjaksi. 

Thursday, 17 January 2013

Myrsky

Meet Myrsky.

Junamatka kotiin vähän pelotti.

Mut Myrsky osoittautui kuitenkin aika lungiksi kissaksi.

Tarkastelua

Vähän väsyttelee kaikki juokseminen.


Pesulla
Pesulla?
Räyhän pitää vähän uhitella aina välillä.
Mut ruoka-aikoina ainakin on sopu.

Monday, 14 January 2013

Lämmintä jalkojen alle

Aikaisemmin tuolla mainitsinkin, että en ole oikein päässyt yli Aasian väriloistoihanuudesta sen jälkeen, kun kävin siellä. Se meininki on ihan mahtava: kaikessa kankaista ja sisustuksesta ja tavaroista lähtien sotketaan yhteen kaikkia mahdollisia värejä, ja lopputulos ei olekaan kaaos vaan harmonia. Hämmentävää. Ja ihan hirveän piristävää. 

Meillä on ollut vähän ajatuksena jollain tavalla toteuttaa sitä iloa uuden kodin sisustuksessa. Aivan uskomattomalla munkilla sitten törmäsin ihan huippumattoihin! 

Ihanat matot lattialla





Kiitos, Tiimari 2013. Mattojen hinta 5 euroa kappale. Madness. (Pieniä ja kevyitä mattoja siis ovat toki, oisko 70 x 140, mutta SILTI.)

Mattoprojekti jatkuu lähiaikoina, kun käyn ostamassa saatanan päämajasta Ikeasta suurensuuren olkkarimaton (mulla ei ole varaa muiden kauppojen suurensuuriin mattoihin) ja helmikuussa teen ihan itte (!!!) vielä yhden kookkaan maton joko olkkarin ruokapöydän alle tai makkariin. Sit kelepaa kissojen remuta, kun ei parketti luista tassujen alla ja mie en revi hiuksia miettiessäni, millaisia kynsijälkiä ne saa parkettiin aikaan. 

Tuesday, 8 January 2013

Hyvät ajatukset

Sainpas nyt kuitenkin ostettua purkin!

Hyvien asioiden purkki
Jo itse purkki joutaisi hyväksi asiaksi, sehän on nätti ku mikä. Kiitos, Anttila!

Vähemmän hyvien asioiden listaan on ehkä pakko lisätä se, että paikallinen olut- ja viskibaari Old Dog lopettaa ja tilalle tulee karaokebaari. Ei siis sillä, että erityisesti jäisin kaipaamaan Old Dogia - mie en jotenkin koskaan oikein sopeutunut sinne, vaikka satunnaisia hyviä hetkiä olenkin siellä viettänyt - vaan siksi, että kaupungin erikoisravintolat vaan jatkavat häviämistään. Mitään mulla ei myöskään varsinaisesti ole karaokea vastaan, mutta kyllä tähän kylään nyt tulee olutravintolan mentävä aukko, kun Palaveristakin tulee "opiskelijamaailma". PKO:n, tietenkin. Murusta saa kyllä oluita, mutta alkaa kyllä tulevalla köyhällä opiskelijalla särkeä sydäntä ne tuoppien hinnat, jotka järkiään ovat euron kalliimmat kuin Palaverissa. 

Tässä on keskusteluissa nyt enemmän tai vähemmän vakavasti höpötelty oman baarin perustamista. Twitterissä innostuin ihan ideoimaan omaa unelmabaaria (#omabaari). Baarikeskusteluiden klassikkokysymys "millaisen baarin perustaisin" saa ihan erilaista hohtoa, kun siihen liittyy ihan konkreettinen kivan paikan kaipuu aikana, jolloin kaikki kivat kuppilat häviävät omasta kylästä. 

Lähdetään tietenkin liikkeelle siitä, että mun baarissa soisi ihan ensiluokkainen mainio musiikki. Luonnollisesti. Paskaa musakkia ei tueta. Musakki soisi joko tiskiltä tai sitten laittaisin kaverin kaljapalkalla DJ-hommiin. 

Ruokapuolella varastaisin Kerubin kuppilan ihanan salaatti-idean: halpaa, maukasta omavalintaisilla lisukkeilla. Ehkä yölläkin voisi olla jotain tarjolla - vaikka ranskiksia vaan, kunhan olisi jotain humalaiseen pikkunälkään. Juomapuolelta löytyisi hanasta jotain muuta kuin Karjalaa ja jääkaapissa olisi olutaarteita sekä kotoa että maailmalta. Ehkä hanassakin joskus. Siidereistä valikoituisi kaappiin ne oikeat, lonkerosta en sano mitään. Kahviakin sais, Mokkamaan kahvia.

Sisustus olisi lämmin, runsas ja värikäs, sohvat pehmeitä ja kutsuvia. Koska nyt innostuin aiheesta (ja ihastuin Hannan kuvakollaasiin), tein inspiraatiokollaasin.

Varastettu interwebsistä, leikattu ja liimattu - voila!
(Sen jälkeen kun kävin Aasiassa, en ole kyennyt unohtamaan näitä värejä. Ihania.)

Miun baarissa olisi sekä perinteinen pubivisa että musavisa!

Suunnittelu jatkukoon. Taidan myös rutistaa hienon värikollaasin uuteen, hienoon purkkiini. Positive thinking mode activated.

Monday, 7 January 2013

Uutta vuotta kohti

Tässä on kuulemma vuosikin vaihtunut, mitä? Kaiken tämän keskellä meni vähän ohi, ne uv-bileetkin tuntuivat olevan vain hetkellinen irtiotto kaikesta säätämisestä. Yleensä sitä aina vähän peilailee mennyttä vuotta ja haikailee tulevaa loppuvuodesta. Mie peilailin muuttolaatikoita vinoihin pinoihin piiloon makuuhuoneeseen.

On muuten varmaan ensimmäinen kerta ikinä, kun vähän kaipasin ilotulitteita. Joensuun kaupunki lapsiperhekorttia heilutellen jätti ilotulituksen yöllä pitämättä, mikä oli kyllä laimeinta ikinä. Seurueemme laiskasti harhaili puolen yön tietämillä jossain keskustan kupeessa ja ihmetteli latteaa menoa. En mie ehkä just sitä ilotulitusta olisi kaivannut, mutta edes jotain. 

On aika väsähtänyt olo ollut muutenkin kuin muuton ja omalta osaltani lässähtäneen uv-illan osalta. Loppuvuoden joko surkeiden tai vain pelottavien (mutta toki siis varmasti pitkällä tähtäimellä positiivisten) tapahtumien summa huipensi vaikean vuoden; Olen jättänyt työni ja yritän jatkaa taas opintojani, että tulee joskus valmistuttuakin. En päässyt puolipäiväiseksi tiedotussihteeriksi nykyiselle työnantajalleni, sillä päättivätkin laittaa toimelle lisää tunteja, joita siis en voi opintojen etenemistoiveiden takia ottaa vastaan. Läheisillä on suuria ongelmia, joita minä täältä 400 kilometrin päästä olen yrittänyt ratkoa, tuloksetta. Mummu kuoli. Simo valmistui ja sai töitä 250 kilometrin päästä. Nyt se asuu sitten siellä puoli vuotta ja minä yksin tässä uudessa kodissamme. Selkä ei vaan parane. Opinnot painavat niskaan.

Taisin jo monta kertaa puolivitsikkäästi todeta Simolle, että jospa tässä nyt sitten olisi tälle vuodelle ihan tarpeeksi hulluutta. Aina olin väärässä. Näinpä ajattelinkin nyt, että tänä vuonna otan tavoitteekseni keskittyä enemmän positiivisiin asioihin elämässäni, olkoon ne sitten suuria tai vähän pienempiäkin. Olikohan se Jenna, joka jakoi sellaisen hienon idean Facebookissa: hankkii lasipurkin, jonne aina kirjoittaa ylös, kun jotain kivaa tapahtuu. Sitten voi vuoden lopussa lukea kaikki ne asiat, jotka vuoden aikana ovat tuottaneet ilon tunteita. 

Koska en ole vielä saanut hankittua sitä purkkia, niin kirjaan ylös tänne joitain kivoja, pieniä asioita:

- Kävin luistelemassa ensimmäistä kertaa 14 vuoteen.
- Tänään töistä kotiin kävellessäni ulkona oli ihan poikkeuksellisen kaunista.
- Amerikkalaiskaupunki kielsi pulloveden
- Sain joululahjaksi haaveilemani hajuveden.
- Sattumalta löysin ihan tavattoman kauniita tuikkuastioita nivalaisesta sekatavarakaupasta:



- Teen tänään ruoaksi sahramista peruna-linssikeittoa.

Wednesday, 2 January 2013

Jokelassa

Olen pyöritellyt päässäni tätä Jokela-muisteloa jo ties kuinka pitkään, mutta en jotenkin saa siitä otetta. Hirveästi vain hajanaisia muistoja ja hitosti tunnetta. Punaista lankaa ei taida olla, paitsi se tunne. Mennään sillä.

En tarkkaan muista, missä seurueessa ja milloin tarkalleen kävin Jokelassa ensimmäistä kertaa. (MIKSI lopetin päiväkirjan pitämisen??) Muistan kuitenkin sen hetken, kun ensimmäisen kerran astuin karvalakkipuolelle. Olin vähän hämmentynyt ja ehkä hiukan varautunut, tarina oli kulkeutunut korviini jo ennen sinne astumistani. Siinä sitä oltiin, 21-vuotiaana räkänokkana legendaarisessa Jokelassa, josta oikein huokui vuosikymmenten patina. Ja tupakansavu - silloin vielä karvalakkipuolella sai tuprutella menemään.

Vähintään yhtä hämmentynyt olin, kun löysin sitten tieni pöytäliinapuolelle. Yhtä aikaa ihan eri maailma ja kuitenkin sama. Kemalin soittaessa pohjoispohjanmaalaisiin baareihin tottuneella oli vaikeuksia käsittää, miten hienoja mestoja sitä maailmassa onkaan. Ja hitto, sellainen hienous löytyi vielä uudesta kotikaupungista!

Sisko kävi joskus kylässä ja rakastui välittömästi Jokelan karvalakkipuoleen. Nurisi tosin, kun tupakkalaki astui voimaan eikä voinut enää röökata siellä. Miusta karvalakkipuoli parani vaan lain myötä. 

Yhteen aikaan hassasin kaikki liikenevät pennoset Jokelaan ja vietin siellä varmaan enemmän aikaa kuin kotonani. Siellä istuttiin Hannan kanssa alkuillasta valomerkkiin. Siellä oli parempi kuin yksin kotona. Jokelaan vein kaikki suurimmat ilot ja syvimmät surut. Niitä on sitten puitu siellä looseissa satunnaisten Jokela-ystävien kanssa. Tai vältelty niitä oikeita puheenaiheita kevyttäkin kevyemmällä jutustelulla uusien tuttavien kanssa. Illan huonojen juttujen päätteeksi mentiin silloin aina Amarilloon. Siihen vanhaan siis.

Olen rakastunut Jokelassa. Montakin kertaa. Ja jos ihan oikein muistan, on minua joku myös joskus kosinut Jokelassa. En suostunut. Nykyisin sormessani killuva kihlasormus on kuitenkin laitettu ensimmäistä kertaa sormeen Jokelassa. En edes harkinnut muita paikkoja. Erehdyin mainitsemaan asian Jokela-dokumentoijille, mistä johtuen tulen luultavasti esiintymään siinäkin dokumentissa. Edellisessähän olin myös.

Jukeboksiin olen törsännyt ihan tolkuttomasti rahaa. Melkein joka kerta olen soittanut Foo Fightersia, Kingston Wallia tai Rauli Badding Somerjokea. Foo Fightersia piti myös laulaa mukana liian kovaa ja liian korkealta. Keikkoja olen nähnyt hirveästi. Päällimmäisenä tuli mieleen Putron Jokela-biisin ensiesitys ja Tundramatiks joskus vuosia taaksepäin. 

Pöytäliinoille olen kaatanut monen kympin edestä kaljaa. Aina on hävettänyt yhtä paljon.

Kerran yksi minua puolet isompi kansanmusiikkimatami kaatui päälleni pöytäliinapuolella. Luhistuin alle kuin korttitalo. Onneksi olin niin humalassa, ettei tuntunut missään. Seuraavana päivänä tuntui. Sen jälkeen aina välttelimme niitä kansanmusiikki-iltamia, tai ainakin pyrimme poistumaan ennen kuin kansanmusiikki-ihmiset humaltuivat kaatuilukuntoon. Hulluja ovat ne.

Jostain syystä Jokelasta on jotenkin luvattoman vähän kuvia. Kävin tänään läpi noita vanhoja otoksia ja selvisi, että ehkä syynä oli entiset luokattoman huonot kamerat, jotka saivat aikaan vain höttöä tai salamaraiskauksia. Tässä niitä nyt kuitenkin muutama näytille.











(En löytänyt sitä elämää hienompaa silmäniskukuvaa! :( )


Olen yrittänyt miettiä, mikä on se asia, mikä tekee juuri Jokelasta sen ainoan paikan, minkä menettäminen koskee ihan oikeasti tosi, tosi paljon. Ehkä se olisi voinut olla mikä tahansa muukin paikka, mihin nyt olisimme sattuneet viettämään elämäämme. Tai ehkä ei. Ehkä ei ole tullut vastaan toista sellaista paikkaa, missä voisi kokea samanlaisia asioita kuin Jokelassa. On tutustunut hurjaan määrään ihmisiä, joita nyt halailin viimeisenä iltana Jokelassa. Niihin ihmisiin en varmasti olisi tutustunut missään muualla. Kuinka usein sitä tulee istuttua outojen ihmisten pöytään esim. Kerubissa? Tai missään? Ja kuinka monessa paikassa sitä oikeasti jaksaisi istua kahdeksan tuntia illassa? 

Kävimme hyvästelemässä Jokelaa kahteen otteeseen, aatonaattona pitkän kaavan kautta ja aattona alkuillasta. Ensimmäinen meni kiitettävän kevyissä tunnelmissa, jälkimmäinen nieleskellessä. Onneksi nyt oli mukana kamera, jolla edes välillä sai kivoja kuvia. Niitä tuolla alempana. Kehyksiin menevät uudessa kodissa.

Ehkä tämä on sen takia ollut niin vaikeaa, että en oikeasti keksi sanoja, millä saisin selitettyä sitä tunnetta. En edes osannut kirjoittaa vieraskirjaan muuta kuin "kiitos vuosista". Miun vuodet 2005-2012 kalpenivat monien muiden vuosien rinnalla, joten poistuimme kunnianosoituksena heille. Toivottavasti oli paras ilta.




Tuesday, 1 January 2013

Jokela

Miulla on tekeillä muistelukirjoitus Jokelasta, mutta en saa sitä oikein muotoonsa. Muotoutumista odotellessa pari kuvaa viimeiseltä illalta. 

Vieraskirja

Vessanrappukuvia oli pakko saada

Tunnelmaa



Talo itki

Wanha Jokela, ikävä tulee