Wednesday, 26 December 2012

Uusi koti rakentuu

Muutimme. Olinkin jo unohtanut, miten kivuliasta muuttaminen on. Erityisen tuskaista tästä teki se, että itse olen niin invalidi, etten kyennyt kantamaan yhtäkään laatikkoa itse vanhasta kodista uuteen. Korvaamattoman ihanat muuttokaverit tekivät siis hirmutyön, kiitokset siitä asianomaisille. 

Onnekseni kuitenkin omistan loppupeleissä vähemmän tavaraa kuin mitä pelkäsin. Kivasti se omaisuus tänne uuteen lukaaliin mahtui. Paitsi että häkkivarastoni (ja Simon myös) on vielä purkamatta. Eh.

Vielä on hommat kovastikin kesken, muuttopäivä nro 6 käynnissä. Päätimme jäädä joulun yli näitä kasoja purkamaan, jottei se lykkääntyisi ihan hamaan tulevaan (ja jotta saataisiin uv-aattona kutsuttua muutama ihminen kylään meille). Valoa on jo tunnelin päässä, eilen pystyin jo vähän kuvia näpsimään!


Keittiö piti saada ekana kuntoon, jotta pystyi tekemään edes jotain kunnollista ruokaa jouluksi muuttopäivien pitsadieetin vastapainoksi.

Keittiössä oli valmiina huiput puusälekaihtimet. Ikkunalauta on puhdasta parhautta, vaikka onkin laatoista tehty.


Meille on siunaantunut kohtuullisen paljon omia tuliaisia reissuilta. Etualalla Singaporesta tuodut kello ja pöllö (joka toimii siis muistilappujen pitäjänä). 

Keltaiset, vanhat kynttilänjalat ostettu joskus Joensuun areenan kirpputorilta. 


Ensimmäinen asia, minkä kotiin kannoin, oli tuo kukka, minkä ex temporena ostin korttelin päässä majailevasta kukkakaupasta. Which was good, koska muuttomiehet jättivät omat kukkani puoleksi tunniksi 25 asteen pakkaseen. Kuolivat. 

Verhon takana piilossa toinen asia, minkä toin uuteen kotiin. Pullo punaviiniä. Seinää vasten nojailevat myös keittokirjat, joita myös roudailin Aasiasta. Mmmm, Vegetarian Bible.


(Needless to say?) keräilen kirpputoreilta paljon kaikenlaista randomia. Nämä kaksi lautasta löydetty erikseen, toinen kierrätyskeskuksesta ja toinen yo-kunnan vaihtareille jaettavista keittiökamoista. Kuvasta ei välttämättä näe, mutta ovat siis tuollaiset metsänvihreät. Ihanat myös.


Tämä taas on löytö Simon kaapista. Mistä lie. Tulee mummula mieleen.


CDt luonnollisesti asettelin ensimmäisenä. Eivät vaan kaikki mahtuneet hyllylle, täytynee siis alkaa metsästää Lundia-hyllyjä. Maatuska on tuliainen vuosien takaa ystävältä.


Kirjahyllyssäni asustaa levyjen ja kirjojen lisäksi myös muun muassa nämä kaverit. Ei, en tehnyt itse vaan ostin joltain itseäni huomattavasti näppärämmältä mummolta Lappeenrannan joulumarkkinoilta. Haaveilen siitä, että ne alkavat lisääntyä tuolla lankakorissa keskenään.


Ajatuksena oli hommata joulukuusi, mutta muuttohommien vuori osoittautui niin suureksi, ettei jaksanut. Kuusen virkaa toimittaa siis tämä. Ostettu samaisesta Ranta-Kukasta kuin aikaisempikin rehu. Hintaa oli 36 euroa, ja tuon kukan nerokkuushan piilee siinä, että tuossa kasvaa murattia ja pitsilehteä - lisää kasveja kuoleiden tilalle!

Taustalla näkyy makkarin ovi ja lasitiilinurkkaus, jotka tuossa hassusti näyttävät vihreiltä. Eivät oikeasti ole sitä.


Kirjahyllystä löytyy Malesiasta tuotu käsityömaljakko ja pienet norsut. Norsut on kivoi.


Rauhan lempipaikaksi muodostui spottivalon lämmittämä kattopaikka.


Räyhä tsillaa Lundian päällä unikorissa. Huomatkaa, että tuossa vaiheessa levyt vielä mahtuivat hyllyyn! Mutta sitten löysin niitä lisää. :(


Friday, 14 December 2012

Mummu

Tiistaina iltapäivällä leffateatterin jonossa seistessäni sain siskolta puhelun. Mummu oli kuollut. 


Eihän sitä oikein tajunnut, kun mummu on ollut aina. Menin katsomaan ranskalaisen komedian, itkin vähän liikaa koskettavissa kohdissa ja menin kotiin. Sitten vasta ymmärsin. Suvun vanhin, rakas ja itseoikeutettu matriarkka oli mennyt pois.


Mummu oli ehkä vahvin ihminen, jonka koskaan olen tavannut. Huolimatta siitä, että hän joutui melkein 93-vuotisen elämänsä aikana saattamaan hautaan sekä miehensä että yli puolenkymmentä lastaan, hän jaksoi aina kantaa huolta meistä muista. Ja jaksoi jatkaa. 


Yksi elämäni vaikuttavimmista hetkistä tuli erään enoni hautajaisissa vuosikymmen taaksepäin. Marjatta-tätini, joka on meidän hautajaistemme laulaja, lauloi jotain virttä ja kesken laulun murtui itkemään. Lamaannus valtasi koko joukon. Jäädyimme istumaan paikoillemme tietämättä, mitä tehdä. Sen musertavan surun keskeltä mummu nousi paikaltaan, käveli kirkon eteen ja lausui runon. Ihmiseltä, joka jo siinä vaiheessa oli joutunut hautaamaan omia lapsiaan enemmän kuin kenenkään soisi, en olisi koskaan odottanut tai olettanut sellaista voimaa. Runon päätteeksi mummu nyökkäsi, katsoi meitä katseella, minkä voi nähdä vain viisaimmilla ja rakastavammilla, ja käveli takaisin istumaan. 



Sitä mie vaan, että jos joskus kykenen saamaan edes murto-osan siitä voimasta, ei minulla ole mitään hätää.


Mummun vahvuudesta kertoo myös se, että vielä yhdeksääkymppiä kolkutellessaan mummu asui yksin, piti huolen itsestään ja siivosi itse asuntonsa mattojen tamppauksesta lähtien. Vasta viimeiset viisi vuotta olivat vaikeampia, kun syöpä hiipi elimistöön. Ja tiedättekös, ensimmäisen erän syöpää vastaan mummu voitti. Yhdeksänkymppisenä. 


Toisen kierroksen vei syöpä. Mummu kai ymmärsi, että se ei luovuta enää. 



Vähän kahtiajakautuneet tunteet tästä lähdöstä. Olen hirveän surullinen, mutta silti on sellainen lämmin tunne sydämessä, että mummu eli pitkän ja rikkaan elämän, nousuineen ja laskuineen. Edessä olisi ollut enää sairaalaa ja elämän turruttava lääkitys. Luotan mummun viisauteen, kun hän teki päätöksen olla suostumatta hoitoihin tai elvytykseen. 



Mietin, että tämä on ehkä surua puhtaimmillaan. Lempeä suru.


Yritän miettiä termejä kuolemalle. Haudan lepoon pääseminen kuulostaa jotenkin karskilta, mutta ottaen huomioon vanhan ihmisen syöpäsairaustaistelun, syöpähoito- ja elvytyskiellot voi sanonta olla ihan sopiva. En usko parempiin paikkoihin kuoleman jälkeen, mutta koska mummu uskoi vahvasti, toivon hänen päässeen parhaimpaan mahdolliseen paikkaan. 


P.S.
Kuolema muuttui konkretiaksi heti leffasta kotiin kävelyn päätteeksi, kun Facebook täyttyi serkkujen ja tätien muistovärssyistä. Vähän hämmennyin. En ollut vielä kokenut henkilökohtaista menetystä Facebookin aikana. Tuntui vähän irvokkaalta se julistaminen. Mietin asiaa tovin ja tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että vaikka se ei välttämättä ole itselle se ominaisin tapa surra, on se välittämisen osoitus myös muille surijoille. Sellainen yhteisöllinen ele, joka yhdistää minut muihin omaisiin siinä hetkessä. Näinpä siis yksi kuva ja yksi mummun lempirunoilijoista saa kuuluttaa näillä julkisilla foorumeilla sitä kunnoitusta ja ikävää, mitä mummua kohtaan tunnen.



Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

Wednesday, 5 December 2012

Kuvahaaste jatkuu

Oho, meni kymppi ja ykstoista sekaisin. Mut mitäs noista.

11. Can't (won't) live without

Tämä menee vahvasti kategoriaan can't. 

Perusvoide
Aika pitkälle syksyä selvisin ilman jokapäiväistä perusvoidevalelua, mutta aina se kuitenkin tulee. Lievästi atooppinen ihoni kuolee ilman perusvoidetta. 

12. Drink

Pitkästä aikaa maistuu taas tee! Ulkona kylmä, viltin sisässä teekuppi kädessä lämmin.

Huomatkaa elämää hienompi ponimuki!
Olen myös innostunut kaikesta, missä on piparminttua tai minttua. Tänään oli pakko ostaa kädentaitomessuilta piparminttusaippuapala. En keksi just nyt parempaa tapaa aloittaa päivä kuin käydä piparminttusuihkussa.


13. Where you slept

Enpä ole hetkeen tylsempää kuvaa julkaissut, mutta tässä tämä nyt. Sänky.

En ees jaksanut vaihtaa hienoja lakanoita.

Tykkään pehmeistä sängyistä. Tuo on liian kova. 


14. Self-made

Ystäväni täytti eilen 30, enkä oikein keksinyt mitään lahjaksi vietävää. Kutsussakin taisi lukea, että ei tarvitse lahjoja viedäkään, mutta miun mielestä kolmikymppisiä pitää aina muistaa edes jotenkin. Aikani mietittyä sain luovuuspäähänpiston ja painelin Tiimariin. Lopputulos:

Joulukoristeita parhaasta päästä
Synttärisankarin joulukoristeteemaa ei ollut hankala miettiä: viiksiä ja salamoita. 

Koristeet tein ihan paksusta huovasta ja koristelun hoidin glitterliimalla. Pitää varmaan tehdä itsellekin samanlaiset setit. Ja pitää sitten varmaan ostaa myös se joulukuusi tänäkin vuonna, kun on kerta koristeita mitä siihen laittaa. Tulee rouhea kuusi.