Monday, 30 July 2012

Ajatusten harhautusta

Olin viattomasti menossa ostamaan Tapiosta leffalippuja, kun huomasin kenkäalen. Enkä mitä tahansa kenkäaletta, vaan Biancon kolmet popot yksien hinnalla -alen. Miehän en ole koskaan oikein välittänyt vaatteiden ostelusta (kirppiksiä lukuun ottamatta), mutta kengät ovat poikkeus. Miusta tuntuu, että kenkien suunnittelussa - jopa ihan bulkkituotteiden - käytetään paljon enemmän luovuutta ja otetaan vapauksia, joita vaatepuolella ei viitsitä/uskalleta. Kenkien tapauksessa on myös jokseenkin helppoa löytää kohtuullisen androgyyneja malleja, toisin kuin vaatteiden kohdalla. Tai sitten vain kuvittelen, mutta joka tapauksessa en ole koskaan pitänyt kenkien etsimistä tai ostamista ollenkaan kuluttavana, toisin kuin vaatteiden hankintaa. Hajoan kymmenessä minuutissa perusvaatekauppoihin, kenkäkaupoissa pystyn viihtymään vaikka puolikin tuntia. 

Eikä siis sillä, että omistaisin kymmeniä kenkiä. Miulla oli vuosia ongelmana se, että omistin kerrallaan vain yhdet kengät, jotka sitten kulutin loppuun ravaamalla päivittäin niissä samoissa retkuloissa kuukausitolkulla. Nyt olen viimein oppinut, että voin omistaa useammat - jopa kolmet, le gasp! - kengät kerralla ja vaihdella niitä. Oi kuinka elämäni onkaan muuttunut.

Näissä ajatuksissa päädyin siis astumaan Biancon kenkäaleen. Yllättäen myös onnistuin löytämään itselleni kenkiä. Yleensä en tällä 37-38-jalallani onnistu löytämään alennuksista mitään, kun minua innokkaammat aleshoppaajat ehtivät aina viemään kokoni. Nyt kuitenkin onnekseni huomasin, että hyllyssä oli peräti kahdet kivat kengät, joista löytyi kokoanikin. Hienoutta. 

Kolmansien kanssa olin kuitenkin ongelmissa. Kolmet kengät yksien hinnalla -tarjous kuitenkin houkutteli niin paljon, että kutsuin Hannan kanssani katsomaan, löytyisikö hänellekin kengät sieltä. Vaan ei. Hetken asiaa pähkäiltyäni tulin Hannan rohkaisemana siihen johtopäätökseen, että jos kahdet kolmista kengistä ovat jotenkin järkevät käyttökengät, voivat kolmannet olla sitten jotain muuta. Näin ollen:


Meet my new glitter heels.
Nyt sitten vaan keksimään, missä hitossa mie noita käytän. Ehdotuksia otetaan vastaan. Onneksi ihan nurkan takana (eh) on ylipukeutumispikkujoulut. 



Monday, 23 July 2012

..

Mie taisin joskus tänne blogiin kirjoittaa listan niistä jutuista, mitä haluan vielä opetella tekemään elämäni aikana, kunhan selkäongelmani vähän hellittävät. Nyt olen alkanut epäillä, etteivät ne tästä hellitä. 

Tilanne on johtanut tietenkin myös siihen, etten pysty muuta ajattelemaankaan kuin kaikkia asioita, mitä en voi tehdä. Haluaisin vain kaiket päivät rullaluistella, pelata pesistä ja keilata. Tai patikoida ja juosta metsässä. Tai poimia marjoja. Tai kävellä. Tai mitä vaan.

Tekisi myös mieli huutaa kaikille, jotka jättävät liikunnan välistä vedoten vaikka väsymykseen tai kiireeseen, että menkää nyt vittu juoksemaan siitä, oikeasti. Mikään ei ole niin hienoa kuin pystyä liikkumaan ja olemaan ilman jatkuvaa kipua. En keksi mitään ihanampaa kuin sen, että ei tuntisi selkää koko ajan, jokaisessa liikkeessä. Että siinä se vain olisi, valmiina ottamaan vastaan pienen ja ehkä vähän suuremmankin rasituksen ilman tuskaa.

Jos te pystytte tekemään, tehkää. Teillä on mahdollisuus tehdä sillä kropallanne vaikka mitä hullua. Käyttäkää se. Menkää juoksemaan, aloittakaa joku uusi laji, käykää niillä tanssitunneilla, mistä olette haaveilleet kymmenen vuotta. Kerätkää porukka ja käykää lenkeillä ja kuntosalilla yhdessä. Kootkaa traumajengi ja menkää pelaamaan pesistraumat pois. Menkää nyt oikeasti. 

Hanna alkoi taannoin treenata juoksemista. Siis ihminen, joka on aina vihannut (pahoittelut Hannalle, jos tuli turhan voimakas sanamuoto) juoksemista. Miusta se oli maailman paras juttu. Jokaisen pitäisi joskus tehdä jotain vastaavaa: jotain uutta, mitä ei syystä tai toisesta ole tullut tehtyä. Siinä ei mitään menetä, mutta se ihan taatusti antaa paljon. Pääsee ylittämään itsensä ja ehkä vähän kasvattamaan luonnettakin siirtymällä pois siltä omalta mukavuusalueelta. 

Ja ennen kaikkea: pääsee käyttämään monipuolisesti sitä kroppaansa. Jonain päivänä se ei sit enää ole mahdollista.

Friday, 20 July 2012

.

Ensimmäinen työfestivaali takana, ja viimeinen lomaviikko tulossa. Ahdistaa. Jos ei lähes kuuden viikon loman aikana onnistu palauttamaan työn iloa, täytyy jotain olla pielessä. En oikein kyllä osaa sanoa, mikä mättää. Ahdistavatko junnaavat opinnot niin paljon, että työ ei enää maistu, vai olenko onnistunut kuluttamaan itseni loppuun, who knows. Ehkä vähän molempia. Kaipaisin myös kovasti vaihtelua työhöni - nykyisessä työssä on kauheasti kaikkea ihanaa, mutta sisäinen levottomuuteni vaatii varmaan uusia haasteita. 

Puolipäiväinen (tai vähän päälle) työ tuossa ympäristössä maistuisi myös. Kiinnostaa ihan maailman vähiten tipahtaa takaisin tukiviidakkoon, mielenterveys siinä menee. Olen myös huomannut, että kun on jokin pakottava arkirytmi, saan paljon enemmän aikaiseksi yleensäkin. Veikkaisin, että puolipäiväisellä työsopimuksella pystyisin tekemään opintoja ihan normaalitahdissa. Puolipäiväisyyksiä ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi ole näköpiirissä. 

Kaikki muukin tuntuu jotenkin nuivalta. Kesäkin perkele hujahtaa ohi ihan huomaamatta. Milloin viimeksi en ole osannut nauttia kesästä? Tuntuu, että olen tipahtanut kaikista sosiaalisistakin ympyröistä kokonaan. Sekin pitäisi jotenkin korjata. Mie olen aina ollut sellainen, etten kaipaa paljoa ihmisiä ympärilleni, mutta ne, jotka ovat siinä, ovat sitten tosi läheisiä. Kuin perhettä. Nyt on täytynyt todeta, että niillä muutamalla ihmisellä on perheet ihan toisaalla. En osaa.

Ahdistaa.

Tuesday, 10 July 2012

Amsterdam

Amsterdam on niitä kaupunkeja, joissa tunsi olonsa heti kotoisaksi. Eikä siis löyhän huumelain (joka muuten kohta muuttuu vähemmän löyhäksi!) tai muutoin syntisen menon takia - joka muuten näyttelee yllättävän pientä roolia kaupungin yleisilmeessä - vaan yleisen tunnelman vuoksi. Huippu kaupunki, huippuja ihmisiä. Menkää, ihmiset, Amsterdamiin!

Satunnaisia vinkkejä ja muita juttusia

- Yövy Jordaanissa. Älä edes harkitse muita alueita. Alue on kotoisa, rauhallinen ja tunnelmaltaan ihana. Se ei ole ihan keskustaa (vaikkakin Amsterdamissa kaikki on kivenheiton päässä), joten kreisibailaavat brittituristit eivät ole ikkunan alla huutamassa joka yö. Alue on myös täynnä pieniä vaate- ja muita putiikkeja. Osa kalliita, mutta yllättävän moni yllättävän huokeita. Jos haluaa ostostella jotain persoonallista, pientä kivaa, kannattaa harhailla Jordaanissa. Erityismaininta Kitsch Kitchenille ja... sille yhdelle kaupalle, joka myi kivoja tyynynpäällisiä. Siinä se oli kanavan varrella. Eh.

- Itse vuokrasimme neljän yön reissullemme ihkaoman yksiön: Hazen Studio. Erityisen lämmin suositus sille. Hinta saattaa vaikuttaa tyyriiltä, mutta 1) Amsterdamissa on tyyristä nukkua ja 2) koska yksiössä on keittiö, voit säästää puhdasta rahaa ja tehdä itse aamupalasi ja mahdollisesti muutkin ruoat siellä. Siellä oli myös oikea kahvinkeitin - asia, mitä oppii arvostamaan ulkomailla. Parinsadan metrin päässä on ruokakauppa. Lisäksi ihan kämpän läheltä löytyy pubia, coffeeshopia (jos kiinnostaa) ja ravintoloita. 

- Amsterdamissa on helppo liikkua pyörällä, koska kaikki on lähellä ja pyöräilijöille on omat kaistansa. Plus kaikki amsterdamilaiset liikkuvat pyörällä:


Kaikkialla oli pyöriä, ja pyörille oli monikerroksisia parkkirakennuksia. Huiman siistiä. Melkein joka nurkalla oli myös pyöränvuokrausfirmoja, joten turistinkin on helppo löytää fillari alleen. Kävellen on tosi helppo kulkea myös, kunhan vain kestää paikoin kapeat kävelytiet.

- Käy juustokaupassa. 

Need I say more?
Kaupassa oli juustojen lisäksi kaikkea, mikä sopii yhteen juuston kanssa, esimerkiksi erilaisia sinappeja. Kuulostaa ehkä hassulta yhdistelmältä, mutta maistuu ihanalta! Ostin balsamicosinappia omnom. Ja ai niin, sanoinko, että melkein kaikista juustoista oli tarjolla maistiaisia?

- Tsekkaa Van Gogh. Also, vinkki, jota toitotettiin joka tuutissa, mutta joka oli kultaa kalliimpi: osta liput etukäteen, joko netistä tai turistikeskuksesta rautatieaseman kupeesta. 

Jonoa on.
Tuon jonon ohitimme ja kävelimme suoraan museoon sisään. 


- Anne Frank Huis kannattaa käydä myös, jos kiinnostaa karuakin karumpi tarina natsien ajan Euroopasta. Huikea museo, joka on tosiaan siinä talossa, missä Anne Frank ja perheensä piilottelivat. Talo näyttää siltä kuin silloinkin, ja seiniltä löytyy edelleen esimerkiksi Annen sanomalehdistä leikkaamat kuvat julkimoista, jotka häntä kiinnostivat. Käsinkosketeltavan karua.

Tännekin ihan ehdottomasti kannattaa hankkia etukäteisliput, jos se vain onnistuu. Mehän tosiaan emme onnistuneet, koska näitä lippuja on siellä turistikeskuksessa varsin rajoitettu määrä, ts. loppuvat aina kesken. Me jouduimme pyörähtämään museon kulmalla kolme kertaa ennen kuin onnisti. Kannattaa hyöriä siellä liepeillä about tuntia ennen sulkemisaikaa, joka siis on ainakin tällä hetkellä klo 22. 


- Koko Amsterdam on täynnä kissoja. Niitä on yksityisasuntojen lisäksi kaupoissa ja ravintoloissa! Miun paratiisi siis: pääsee herkuttelemaan ravintolaan ja rapsuttelemaan house cattia. 

- Paikalliset ovat maailman mukavimpia. Plus naiset pukeutuvat kovin samanlaisesti kuin suomalaiset, joten en tuntenut oloani rekkalesboksi, jee! Pukeutumista mietitään kuulemma siltä kantilta, että vaatteissa pitää olla helppo pyöräillä. Massive respect. 

- Hollantilaiset juovat oluensa half a pinteistä, eli puolikkaista tuopeista. Pubeista saa kyllä kokonaisiakin, mutta puolikkaat olivat oivia lyhyen pysähdyksen juomia. 

- Muuta, mitä? Ehkä vielä lisää, jos jaksan. Mutta sen verran vielä, että Amsterdam on mahtava. Se ehkä saattaa juuri noista syntisistä menoista johtuen vaikuttaa vähän yksipuoliselta kohteelta, mutta tosiasiassa on kaikkea muuta. Ihan paras kohde kaikille nuorille aikuisille. Hirveästi oli lapsiperheitäkin lomalla siellä, joten oletan, että pennuillekin löytyy puuhattavaa. Mutta ennen kaikkea Amsterdam oli parasta mulle.


Leipomokissa ja innokkaat turistit




Tuesday, 3 July 2012

Takas!

Palasin lomareissulta ja nyt on vasta toinen lomaviikko menossa. Täh. Niin kuin olisin ollut poissa vuoden. Ainakin työmäärästä päätellen. Nyt siis projekti Ilosaaren kimppuun.

Reissusta ehkä joskus jaksan taas kertoa jotain. Amsterdam oli ihana, ja Berliini ei ollut muuttunut yhtään vähemmän ihanaksi. Haaveilen lottovoitosta, jotta voisin ostaa vaikkapa tällaisen jokiveneen. 


Tai ehkä voisin taustalla oleviin taloihinkin muuttaa. Ehkä.

Mutta lisää reissusta ehkä tuonnempana. Jatkan kesäilyä nyt.