Wednesday, 21 March 2012

Muovittoman viikon antia

Näistä miun lehti- ja muista nerokkaista rageista on joku ehkä huomannutkin, että olen ollut hiukkasen stressaantunut viime aikoina. Joo. Töissä on ollut jotenkin outoa - koko ajan tuntuu olevan hirveä hässäkkä kaikkialla ja kaikilla päällä. Rauhallinen mietiskely ja oman pään sisäinen aivoriiheily, jota täällä oikeasti välillä on voinut harrastaa ja siten osaltaan parantaaa maailmaa, ovat jääneet kokonaan ja tilalle on tullut kiire, sekaisuus ja takominen. Pitäisi varmaan ottaa työpöydästä kuva, siinä kuvastuu koko tämä kevät ja sen kaoottisuus.

Kiireestä johtuen en jaksanut kirjoittaa loppuun haasteviikkoni, no, haasteita. Tässäpä nyt viimein kuitenkin loppuraportti.

Tähän aikaan vuodesta ei ole ehkä optimaalisin hetki alkaa muovittomaan viikkoon. Mietiskelin, että keväällä ja kesällä voisi onnistua paremmin, jos pyrkisi siirtymään torin antimiin/ ostaisi kaupasta vain niitä vihanneksia, joita ei ole kääritty muoviin ja kasvattaisi ruukkusalaatin ja yrtit itse ikkunanlaudalla. Jos lihaa söisi, voisi ostaa lihat tuoretiskiltä, missä ne pakataan paperiin.

Toki on sitten ongelmiakin. Juustot. Niistä ei viitsisi ihan säännönmukaisesti maksaa 30 euroa kilolta - etenkään kun syö juustoja lähes päivittäin - joten kaupan valikoimissa täytyisi ehkä pysyä. Lisäksi mietin tässä, onko oikein mitään pastaa tarjolla muovittomassa paketissa. Mie syön niin vähän pastaa, että ei tullut tuossa viikon aikana tarkastettua asiaa. Lifestä voisi ehkä löytyä.

Ja se kahvi. En välttämättä siitäkään ihan tolkuttomasti halua maksaa tällä kulutuksella. Ehkä joskus, kun (jos) kiinnostaa vieroittautua tästä elämän eliksiiristä, voi myös alkaa harkita hifistelykahveja.

Kun ruokahyllyltä siirrytään pois, törmätään heti ongelmiin. Kosmetiikkatuotteiden lisäksi suurin osa erilaisista pesuaineista on muoveissa - asia, mikä sinänsä on toki ymmärrettävää. Vessapaperi kääritään muoviin ja ne isommat paketit usein kaksinkertaiseen muoviin. Madness.

Pesuaine- ja kosmetiikkamaailmassa pystyy onneksi aika paljon pienentämään omaa jätevuortaan. Maija mainitsi kommentissaan Eco Beautyssä myytävistä meikeistä, jotka on paketoitu enimmäkseen pahviin. Sitten on tietenkin ne palasampoot, -hoitoaineet ja -saippuat. 

Vaatteiden pesussa voi käyttää pahvipaketissa myytävää pesujauhetta tai siirtyä pesupähkinöihin. Voi myös miettiä, miten paljon erilaisia kemiallisia pesuaineita sitä kotiinsa tarvitsee. Aika suuri osa kodin sotkuista on puhdistettavissa ihan kotikonstein ja ilman pesuaineita! Jos ette usko, tsekatkaa marttojen vinkit (Ja tosiaan, pesuainemäärän vähentäminen on toki ekologista myös muista kuin pakkausmateriaalisyistä. Aika myrkkyjä ovat ne.) 

Lisäksi on myös olemassa pesuaineita, jotka on pakattu maatuviin pakkauksiin - nyt kun vielä muistaisin merkin. Keittiöluutuissa (tai -rätti tai mikskä sitä nyt sanotkaan) on myös maatuvia vaihtoehtoja. Mie käytän wettexejä, ne on myös parhaita! Hifistelijät kuulemma virkkaavat omat luutunsa bambunarusta. Mie en.

Mitäs vielä? Niin, onhan näitä keinoja. Mahtavin anti tuossa muovittomassa viikossa olikin se, että tuli taas tuorein silmin tarkasteltua omaa kulutustaan kriittisesti. Sitä on normaalioloissa niin turtunut kaikkeen tähän muoviin, ettei oikein tajuakaan. Surullistahan tässä on se, että koko maailma on aika turtunut muoviin. Siihen kun lisää kaveriksi sen, että muovia ei oikein saa kierrätettyä järkevästi, niin kusessa ollaan, korvia myöten muovijätteessä. Karu ajatus.

Suosittelen siis kaikille lämpimästi muovitonta viikkoa. Vaikka se aiheutti harmaita hiuksia, niin auttoi myös paljon perspektiivin löytämisessä. Lisäksi kaikille kitsaille suosittelen ihan siitä syystä, että voin taata kulutuksen vähenevän hurjasti muovittomalla viikolla.

Sunday, 11 March 2012

Proteiinit ja kuidut ja energiamäärät ääääää

Hetken muustakin kuin viikon haasteesta:


Mie olen nyt keskiviikosta eteenpäin tutustunut Kiloklubiin. En siis missään nimessä laihdutusmielessä, vaan koska kuulin villejä huhuja, että siellä on mahdollista seurata ruokailunsa terveellisyyttä kohtalaisen näppärästi. Näin kasvissyöjänä muun muassa proteiinien määrä kiinnostaa kovasti, menin siis klubille tarkistamaan omaa tilannettani. 

Jumalauta. Ensinnäkään mie(kään) en saa mitenkään proteiinimääriä täyttymään (pyörin luvuissa 11 - 14 prosenttia, kun määrän pitäisi olla yli 15), vaikka olin varma, että näillä soijan ja papujen kiskomisilla ne täyttyisivät helisten. 

Toisekseen energiamäärät ovat järkyttävän pienet. En saa sitä 2000 kilokaloria täyteen oikein mitenkään. Paitsi siis tietenkin niinä päivinä, kun vetelen karkkia tai kaljaa kitusiin. Toisaalta monet lounaideni sisällöistä ovat vähän arvailujen varassa, sillä syön Amicalla ja en voi mennä ihan takuuseen siitä, mitä kaikkea ne sisältävät. Toistaiseksi en ole seuraillut niiden kalorimääriä (vaikka taitavat Amicalla ne siihen ainesosalistaan merkitä?), mutta ehkä sieltä tulee tietämättäni kaloreita sen verran, että todellisuudessa saan kalorimäärät täyteen. Mikä olisi ihan kivaa, koska näillä liikuntamäärillä tarvitsen niitä kaloreja. Enkä välttämättä just kaljasta ja karkista. 

Ja ne kuidut. Huoh. Pitääpä joskus testailla, mitä huttumyslejä vetämällä sen palleron saisi vihreäksi. Mie kun en oikein syö muuta kuin ruisleipää (sellaista siis, jossa oikeasti on ruista eikä muuta) ja välillä pastaa, muroihin sun muihin en ole koskaan opetellut. Pastaa ostan vain täysjyväversiona, mutta tänään selvisi, ettei pastaa lasketa (????). Mitähän tässä nyt sitten pitäisi syödä?

Pienoisesta ragesta huolimatta kuitenkin ihan mielenkiintoinen kokeilu tämä klubi. Pitää nyt ainakin yrittää keksiä, miten kasvatan proteiinin määrää ruoassani. Siitäpä ensi viikolle haastetta.


Friday, 9 March 2012

Lisää haastetta

Neljäntenä päivänä huomaan, että hiustenhoitoarsenaali kaipaa täydennystä. Ehdin mennä kauppaan asti ennen kuin muistan, että vietän muovitonta viikkoa. Ja kun en itse ole edes täsmentänyt, mitä kaikkea muovittomuus koskee - vain ruokaa vaiko ihan kaikkea - niin päädyn ostamattajättämispäätökseen. Sinne jäi kuivasampoo. 

Illalla huomaan myös, että ripsivärini vetelee viimeisiään. Päätän ostaa sen ensi viikolla, kuten myös sen kuivasampoon. Suhteellisen tyhmäähän se on lykätä noiden ostamista ja sitten ensi viikolla mennä törsäämään muoviin, mutta ajattelin positiivisia puolia: tällä viikolla tulee oikeasti mietittyä, mitä kaikkea sitä elämäänsä oikeasti tarvitsee - muovia kun on lähestulkoon kaikkialla. 

Lähes kaikki kosmetiikka- ja hiustenhoitotuotteet tulevat muovisissa puteleissa. Miulla jo hiusten kanssa pläräämiseen kuluu sampoota, hoitoainetta, muotovaahtoa ja hiuslakkaa. Ja sitä kuivasampoota. 

Lähes päivittäin käytän myös kaikenlaisia meikkituoteitta: peitevoidetta, puuteria, ripsiväriä, kulmakynää ja poskipunaa. Harvemmassa eli speziaalikäytössä on myös muun muassa luomivärejä, meikinpohjustusvoidetta, meikkivoidetta, silmienrajauskyniä ja valokynää. Kaikenlaista. Voin vain kuvitella, miten paljon kaikkea on ihmisellä, joka meikkaa enemmän kuin minä - itsehän meikkaan hirvittävän vähän verrattuna moniin.

Deodorantti on sellainen aine, mistä en ole edes koittanut luonnonversioita (ja ovatko nekään muovittomia versioita, en tiedä). Minulla on vahvat ennakkoluulot sen suhteen, pitävätkö luonnontuotteet esimerkiksi liikuntatilanteissa, ja mie liikun aika paljon. Tykkään siitä, että en lemua kilometrien päähän.

 Ja sitten ne kosteusvoiteet. Voih. Minulla on perusvoidetta, silmienympärsyvoidetta, hoitavaa perusvoidetta ja aloeveraa. Välillä on myös ihan pelkästään kasvoille käytettäviä voiteita, jalkavoiteita ja käsivoiteita. Voiteitavoiteitavoiteita. Kaikki muovissa.

Onneksi voin kuitenkin sanoa, että pyrin parhaani mukaan vähentämään omaa, henkilökohtaista roskavuortani seuraavin keinoin:

- Käytän palasampoita. Nerokas keksintö. Pitäisi koittaa myös noita palahoitoaineita, mutta odotan ehkä kevääseen, sillä talvella nämä karvat ovat ihan mahdottomat. Kuivasampoo ei ehkä ole tarpeellisin aine maailmassa, mutta se kyllä vähentää vedenkäyttöäni, kun ei tarvitse olla puunaamassa hiuksia veden alla niin usein. Eli sen, minkä muovissa häviää, voittaa muussa hippeilyssä. Tai näin tahdon asian ajatella. (Muotovaahdosta tai hiuslakasta ette saa mua luopumaan ennen kuin keksitte, miten nämä karvat saa muuten ojennukseen.)

- Meikkaan oikeasti aika vähän, ja kun ostan esim. luomivärin, kestää se loputtomiin (vaikka juu, tiedän, että niitä ei saisi ihan loputtomiin käyttää). Meikkivoiteestakin luovuin tänä talvena kokonaan, kun sitä on tälle kuivalle iholleni suhteellisen turha yrittää levitellä.

- Kosteusvoiteet. Joo, niitä menee. Välillä ihan raivostuttaa, miten usein niitä aqualaneja pitää apteekista kotiin kantaa, mutta minkäs teet. Atooppinen iho vaatii erikoishoitoa, mikä näemmä tulee vain muovisessa purkissa. Olisi ihan superhienoa, jos näistäkin olisi olemassa palaversiot. Lushillahan taitaa ollakin palakosteusvoiteita, mutta en ole niitä vielä koittanut, koska kokemukseni mukaan vain nämä apteekin myrkyt tehoavat talvi-ihooni. Kesällä ehkä voisi toimia.

Wednesday, 7 March 2012

Toinen ja kolmas päivä

Haasteen toisena päivänä menemme tutustumaan Joensuun kauppahallin tarjontaan. Töiden takia kerkeämme kuitenkin olla paikalla vain kymmenen minuuttia - kauppahalli suljetaan jo viideltä. Pikaisella vilauksella ehdimme kuitenkin huomata, että osa juustokönteistä on sielläkin muovilla päällystetty, mutta eihän sieltä koko kymmenien kilojen painoista könttiä osteta, vaan palanen siitä. Luulisin, että palasen saa paperikääreeseen ainakin pyydettäessä.

Luomupuodissa on ruskeita paperipusseja, jotka soveltuvat mainiosti myös biopusseiksi varsinaisen käytön jälkeen. Luomupuodissa on ihan kivasti vihanneksia, mutta niillä kyllä on hintaa verrattuna vaikka lähi-cittarin valikoimiin. 

Leipää löytyy kauppahallista myös ja on ehkä parasta ruisleipää, mitä olen syönyt vuosiin. Iso limppu maksoi 3,80 euroa. Ei paha. Mutta huom! Jos haluat leipäsi ikkunattomassa paperipussissa, ota sellainen mukaasi. Vaikka leivät ovat esillä vitriinissä ilman pusseja (ja siinä siis näkee, miltä ne näyttävät), leivät laitetaan ostettaessa muovi-ikkunalliseen paperipussiin. En tajua. Pitää käydä vielä tällä viikolla vilkuilemassa leipomoiden pussivalikoimia, vaikkakaan en taida enää leipää tarvita, kun tuossa ruisleivässä riittää syömistä loppuviikoksi.

Kolmantena päivänä huomaamme, että olemme päätyneet välttelemään kaupassa käyntiä, koska se on niin hankalaa. Ei ollenkaan huono käänne itse asiassa. Taioimme tänäänkin makoisan kasvispiiraan kaapissa tai pakastimessa jo olleista aineksista. Tosin on kyllä todettava, että mikäli pakastimessa ei olisi ollut parsakaalia, pinaattia ja kukkakaalia, olisi piiras ollut enemmänkin paprika-sipulipiiras. Parsakaalia ei näkynyt luomupuodissa, ja cittarissa ne on kääritty muoviin sekä pakasteissa että tuoreosastolla. Pinaatista nyt on turha haaveilla minään vuodenaikana muovittomana, ja kukkakaalia saattaa (parsakaalin tavoin) löytää ilman elmukelmua ehkä joskus heinäkuussa. 

Naden mainitsemassa Lifessä pitää vielä tällä viikolla käydä tsekkaamassa, josko löytyisi lisää muovittomia hedelmiä ja vihanneksia. Kiitokset vinkistä!

Hevi-osasto kyllä vituttaa vieläkin. Miksi kiivit, päärynät ja avokadot pitää pakata muovisiin häkkyröihin? Miksei kirsikkatomaatteja saa irtotavarana? Miksi appelsiinejakin myydään reikäisissä muovipusseissa? Ja miksi, MIKSI ne kurkut pitää vuorata muovilla myös? Ärrr. Huomenna jätän palautetta cittariin, ihan vain nähdäkseni, vastaavatko mitään.

Monday, 5 March 2012

Ensimmäinen haastepäivä

Olen niitä kaupassa kävijöitä, jotka eivät kovin montaa päivää etukäteen suunnittele ruokalistaansa. Saatan miettiä ruokailujani vaikka ylihuomiseen tai kolmen päivän päähän, mutta sen pitemmälle en päätäni asialla vaivaa. Jotkut hirmut (Hanna) pystyvät miettimään koko viikon ruoat jo sunnuntaina ja hoitamaan kaikki viikon ruokaostoksensa seuraavana päivänä. Mie olen eri maata. Siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin asun kolmen ihmisen kanssa asunnossa, jossa on vain yksi jääkaappi. Näin ollen ruoan hamstraaminen on käytännössä mahdotonta. Yhdelle hyllylle mahtuu aika vähän ruokaa. Toisekseen en vain voi maanantaina tietää, mitä ruokaa mulla tekee torstaina mieli. Tiedän, käyn tuulella.

No, heti haasteeni ensimmäisenä päivänä tuli vastaan ylitsepääsemätön tilanne: kahvi loppui.  Ovelampi ihminen olisi ymmärtänyt haasteen luonteen jo eilen ja ostanut sen kahvipaketin, ettei tarvitsisi nyt kärvistellä. Vaan en minä. Tiedostin jo kauppaan kävellessä sen, mikä oli vääjäämätöntä: muovitonta kahvia ei tästä kylästä löydy. Pakko oli silti kävellä kahvihyllyille se toteamaan. Tuskissani pohdin, saisiko Mokkamaasta kahvia pahviin käärittynä, mutta Simo muisteli, ettei sieltäkään. Ja olenhan mie sieltä kahveja ostanut, muovissa tulevat. 

Kahvin muovisäilytyshän on siinä mielessä ihan perusteltua, että ruohittu kahvi menettää nopeasti makunsa, jos pakettia ei tee ilmatiiviiksi. Tämä ei paljon kuitenkaan lohduta ihmistä, joka on viimeksi ollut päivän juomatta kahvia joskus vuonna 2004 ja joka on nyt kiinni tässä helvetillisessä haasteessa. Vastakkain ovat siis hipin sydämenpalo ja addiktin huumaava himo. 

Koska olen tuulella käyvä ihminen, himo voitti. Paketti luomua Pirkkaa ja häpeän puna poskille.

Häpeällisen lankeamiskahvin lisäksi tarkoitus oli ostaa leipää. Paitsi että ehei, kaikki on kääritty muoviin ja niissä paperisissa pusseissakin on muovi-ikkunat. Miksi? Eikö se kuluttaja tiedä, miltä ruisleipä näyttää ilman muovi-ikkunaa? Kuluttaja on tyhmä. Löydämme patonkeja, jotka ovat pelkästään paperisessa paketissa, mutta toteamme, että osaamme itse tehdä paremmat leivät. Onneksi jauhot ovat voimapaperissa ja pahvissa. 

Julmistumisen alkulähteellä, hevi-osastolla, jätän päivittelyn vähälle ja suuntaan appelsiiniröykkiölle. Kaksi appelsiinia. Muovipussiin niitä ei laiteta, mutta eipä toisaalta laitettu ennenkään, sillä käytän kestokassia hedelmilleni. Haaveilen salaatista, mutta päätän suunnata energiani tulevaan, eli huomiseen kauppahallireissuun. Sieltä saattaisi ehkä löytää jotain rehuja ilman muoveja. Ja juustoa!


Sunday, 4 March 2012

Sunnuntain kikherne-porkkanapihvit


Kaupassa julmistumisen jälkeen on kiva vähän höllätä hermoja tekemällä ruokaa. Mie olen useita vuosia etsinyt sellaista helppoa ja mainion makuista kasvispihviohjetta. Tämä on ehdottomasti yksi parhaista, ainakin noilla pienillä modauksilla, mitä tein. Huippuutta tässä taikinassa on se, että se pysyy aika surutta kasassa paistovaiheessa, joten pihveistä pystyy oikeasti saamaan pihvejä eikä randomeja palasia. 

Koska tiedän, että monet muutkin kasvishipit etsivät hyviä pihviohjeita, niin tässäpä teillekin tämä siis! Kuvia ei ole tarjolla, pihvit syötiin jo. 

Ohje on Hesarin ruokasivuilta ja modaukset miun omia (merkitty kursiivilla). Tein samat pihvit joskus sinappiversiona, mutta miusta ne ei ollut yhtä hyviä kuin kermaviiliversio. Koska kermaviiliä ei mene kuin max. ruokalusikallinen pihveihin, niin lopusta kermaviilistä voi tehdä valkosipulisen kastikkeen pihveille (valkosipulia, yrttisuolaa, silputtua persiljaa jos on, mustapippuria ja ehkä pikkasen sitruunamehua, very simple).


Mie tosiaan laitoin enemmän porkkanaa, jolloin tuossa oli joko kaksi suurta annosta tai kolme pientä. Pihvejä tuosta saa kahdeksisen kappaletta. Miulla ei ollut tuoretta korianteria, joten korvasin sen suosikkivihreälläni pinaatilla. (Miehän tungen pakastepinaattia melkein ihan mihin vain, koska se antaa kasvisruoille kivaa väriä ja on vielä superterveellistäkin.) Silputtua persiljaa olen käyttänyt myös, toimii.



Kikherne-porkkanapihvit

(2 annosta)

1tlk (400 g / 265 g) säilykekikherneitä
1 rkl öljyä
1 keskikokoinen porkkana -> 3 pientä/ keskikokoista porkkanaa
1 pieni sipuli
1 valkosipulin kynsi -> 2 kynttä
1 tl jauhettua korianteria
vähäsen kurkumaa väriä antamaan
3/4 dl vehnäjauhoa 
2–3 rkl tuoretta korianteria -> pakastepinaattia tai silputtua persiljaa
1 tl sinappia -> kermaviiliä
1/2 tl suolaa
ripaus valkopippuria
öljyä paistamiseen


 Pane yleis- tai monitoimikoneen kulhoon valutetut kikherneet ja öljy. Aja seos nopeasti karkeaksi soseeksi. Jos ei ole koneita, kikherneet saa muussiksi vaikka veitsen lappeella painamalla. 

 Raasta porkkana karkeaksi raasteeksi ja silppua sipuli ja valkosipuli hienoksi. Kuullota porkkanaraaste ja sipulisilput pannulla öljyssä. Lisää sekaan jauhettu korianteri ja kurkuma ja kuullota vielä hetki.

 Yhdistä kulhoon murskatut kikherneet, porkkana-sipuliseos, vehnäjauho, silputtu korianteri, sinappi, suola ja pippuri. Muotoile taikinasta pihvejä.

 Paista pihvit keskilämmöllä öljyssä pannulla rapean kypsiksi molemmin puolin.



Viikon haaste

Huokailin tänään lähi-Cittarin vihannesosastolla. Lähes jokainen vihannes ja hedelmä oli kääritty muoviin, ja sama menohan jatkuu jokaisella muullakin osastolla. Jogurtit pitää ostaa kahden desin purkeissa, juustot tukahdutetaan hengittämättömiin paketteihinsa ja jokaiselle keksille pitää olla oma kääre siellä ison kääreen sisällä. Ja entäs ne helvetin actimelit ja activiat, jotka hörpitään alle puolen desin annoksissa mistäs muustakaan kuin muovista. Yhyyyyy.

Muistan myös vielä sen jonkun Hannan oikolukeman opinnäytetyön, jossa keskityttiin miettimään, miten muovisen maitopurkin saisi parhaiten menemään tiedostavalle kuluttajalle. Vastaushan oli, että tekemällä siitä muovisesta purnukasta ruskean tai vihreän, koska ne värit vaikuttavat ekologisemmilta. Problem solved, jes!

Tänään sitten julmistuin ja puhuin Simon mukaani testiin. Elämme tulevan viikon ostamatta mitään muoviin pakattua. Idea on kopioitu eräältä Facebook-tutulta, joka julmistui tästä joskus viime vuonna. En tiedä, miten Anni onnstui, mutta vilkuillessani Cittarin hyllyjä en ollut ollenkaan varma, onnistummeko me. Yritämme nyt kuitenkin. Raporttia tulee heti, kun ensimmäisen kerran palaa kupoli.


Edit: Onneksi meillä on paljon vessapaperia.

Thursday, 1 March 2012

Asiasta kukkaruukkuun

Kevätvimma taittuu ihmeesti, kun hankkii peräjälkeen kaksi mittavaa keuhkopöpöä. Köh köh. Miun lupaus keväälle voisi olla se, että lopettaisin naamani räpläämisen. Minulla on taipumusta siihen, että jos vaikka luen jotain intensiivisesti tietokoneen näytöltä, saatan samalla esim. raapia kuivaa poskea, korjailla silmäkulmaan levinnyttä meikkiä tai muilla tavoin varmistaa sitä, että käsissä kulkevat pöpöt siirtyvät elimistöön naamalta. Se on just sellaista tiedostamatonta toimintaa, joka opetetaan pois julkimoilta, etteivät näyttäisi idiooteilta paparazzikuvissa. Opettaisipa joku minuakin, niin ehkä taas välillä välttyisin näiltä taudeilta. Vähemmän idiootilta näyttäminen sopisi myös.

Minulla on kyllä muutenkin tapana naputella käsillä, pyöritellä ja napsutella kyniä (kunnes lentävät käsistä) ja pyöriä muutenkin kuin väkkyrä kaikissa tilanteissa. Olen varmasti välillä tosi rasittava keskustelukumppani, kun ulospäin vaikuttaa siltä, etten seuraa keskustelua ollenkaan. Useimmiten kuitenkin seuraan, olen vain niin levoton, etten osaa olla paikallani. 

Tai jos en ole levoton, minulla on ainakin tarve seurata jatkuvasti ympäristöäni. Miun on esimerkiksi pakko - tai no ei nyt pakko, mutta taipumus on suuri - istua baareissa, kahviloissa ja ravintoloissa kasvot muuhun ravinteliin päin. Tai siis ainakin siten, että näen edes osan siitä paikasta. Jos olen selin, päädyn jatkuvasti pyörimään tuolillani, kun täytyy seurata paikan muuta liikennettä. En viihdy edes huoneessani tällä tietokonepaikalla, sillä tämä on selin eteiseen nähden. Mieluummin otan läppärin syliin ja menen köllimään sängylle, mistä näen eteisessä tapahtuvan liikehdinnän. 

Ja siis ei sillä, että olisin jotenkin superutelias siitä, mitä muut ihmiset puuhaavat, vaan on vain omituinen tarve pysyä kartalla asioista.

Mistäs mie puhuinkaan? Niin, siitä että on vähän tylsää olla sairaana. Juu.