Saturday, 24 December 2011

Down Memory Lane

Hei, nyt voin taas kommentoida Facebookia, kun se viimein uudistui! (Ja koska mulla on kuolettavan tylsää - olen kotona yksin kissojen kanssa joulun, koska flunssa onnistui tarttumaan just nyt aatonaattona.)

Timeline siis viimein saapui, järkyttävän kohun saattelemana. Netissähän lähti heti käyntiin huhumylly, jonka mukaan timeline bugasi joidenkin seinille näkyviin inboxin (eli Facebookin ns. sähköpostin) viestejä. Suuria salaisuuksia oli paljastunut ja raivo repesi. 

Riensin heti testaamaan, sillä Facebook lupasi, että voin siivota timelineani viikon ennen kuin se tulee julkiseksi muille käyttäjille. Nikamalukon nujertamana ei ollutkaan muuta tekemistä kuin hyökätä historian syövereihin eli lokakuun toiseen päivään vuonna 2007, kun liityin naamakirjaan.   Hieman pelotti.

Paria tuntia myöhemmin olin käynyt koko Facebook-historiani läpi. Hauskaa, suhteellisen mielenkiintoista, semisti noloa ja ahdistavaakin se oli, mutta ei mitään hiuksia pudottavaa. Ei kohuja eikä bugeja, vain aivopieruja ja statuksista päätellen aivan liikaa olutta. 

Kuten monet muutkin, minäkin hoksasin, mistä kohu oikeasti syntyi. Ennen vanhaan (eli joskus silloin 2007) oli ihan oikeasti tapana kirjoitella ihmisten seinille asioita, jotka tätä nykyä kuuluvat inboxiin. Ei sitä silloin ehkä käsitetty, että se seinä on ihan julkinen paikka, minne kuka vain kaveri (tai ulkopuolinenkin, jos oli jäänyt yksityisasetukset laittamatta - ja monellahan oli) pystyi menemään lukemaan niitä viestejä. Lisäksi silloin niitä kavereita oli ehkä se 70, kun nykyään miunkin kaverimäärä pyörii 450 tuntumassa. Vaikka silloin aikaisemmin se ei niin haitannut, jos ne kaverit niitä känniyöseikkailujen tilityksiä näkivätkin, niin nyt, kun listoilla pyörivät pomot ja äidit, on tilanne eri. 

Ja tosiaan, ennen timelinea ne viestit aika nopeasti sieltä seinältä painuivat bittiunholaan. Silloin ne oli helppo unohtaa. Nyt ne sitten läjähtivät ryminällä takaisin framille. Varmasti ahisti. Mutta ei siellä Facebookissa mikään bugannut. Korkeintaan ihmisten muistit bugasivat, kun kuvittelivat viestien vuotaneen salaisista inboxeista.

No mutta millainen timeline sitten on? No, ihan kiva. Se miellyttää visuaalisesti silmää ja on näppärä selailla. Memory lanella viihtyy kyllä, ainakin sen kerran, kun siivoaa liian nolot jutut sieltä pois. Muiden timelineilla en ole viitsinyt vierailla, se tuntuu vähän tonkimiselta. 

Se Ticker, joka mua ihan järkyttävästi ärsytti silloin aikaisemmin, loistaa poissaolollaan. HYVÄ, ei kaivata. Toivottavasti se ei koskaan tulekaan, mua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä mun kaverit tekevät naamakirjassa minuutin tarkkuudella. Ja joidenkin randomi-ihmisten statukset, joita kaverini kommentoivat, kiinnostavat vielä vähemmän. Enough is enough.

Edelleen kyllä ärsyttää, etten voi blokata kavereilta tuota miun timelinea kokonaan. Siellä näkyy kaikille tykkäykset ja mahdolliset application-käytöt (applicationit kylläkin poistin syksyllä kokonaan). Aikaisemminhan koko seinän pystyi halutessaan blokkaamaan kavereiltaankin - näppärä ominaisuus, jota jään kyllä kaipaamaan.

Rahahan siinäkin varmaan sanelee. Zuckerberg haluaa tykkäysten ja applicationeiden näkyvän kavereille, koska siitä ne mainostajat maksavat. Jos ihmiset alkavat liikaa rajoittaa sitä, kuka niitä näkee, mainostajatkin katoavat. Ajatuksena taustalla on tietenkin sosiaalisen median lempilapsi, viraalimarkkinointi. Ilmeisesti siellä ajatellaan, että kaverinäkyvyydellä on suurikin merkitys ihmisten kulutuskäyttäytymiseen. Itse hörähtelin alustavaa tyytyväisyyttä, kun törmäsin Harvardin tutkimukseen viraalimarkkinoinnin vaikutuksista Wired.comin sivuilla. Piruuttani toivon, että ihmiset oikeasti kohta immunisoituvat kaikelle viraalimarkkinoinnille ja Markin pörssi lähtee tiukkaan laskuun. 

Mietin asiaa omalla kohdallani. Spotify-kuuntelusta kertovat jutut ignooraan suurimmalla osalla kavereistani silmää räpäyttämättä. Miulla on ilmeisesti aika vankka kuva siitä, kenen musiikkisuosituksia kannattaa huomioida ja kenen ei. Sama pätee myös uutislinkkeihin. Väärien mielipiteiden ihmisten (kyllä, juuri niiden) linkitykset sivuutan ja keskityn oikeiden mielipiteiden ihmisten juttuihin. Korkeintaan joskus huonolla tuulella ollessani kommentoin jonkun ydinvoiman puolustajan linkitystä, mutta että vaikuttavatko nuo väärien mielipiteiden tyyppien jutut kantoihini? No arvatkaapas. 

Ei sillä, etteikö keskustelulla olisi paikka mielipiteideni vaikuttajina,hyvissä keskusteluissahan ne kannat tarkentuvat ja väärät uskomukset korjaantuvat. Jotenkin se ei vain päde sosiaalisissa medioissa. Hassu juttu kyllä oikeastaan, mutta niinhän minua viisaammat ovat todenneet: internetin palstoilla ei juurikaan laajenna maailmankuvaansa, vaan pikemminkin vahvistaa omaansa. Tämä pätenee myös viraalimarkkinoinnissa. Sen hyöty lienee vain siinä, että  kohderyhmän ihmiset löytävät tuotteensa. (Uskallan kuitenkin väittää, että ne löytävät tuotteensa myös ilman sosiaalista mediaa.) Mikäli yritetään löytää kokonaan uusia ryhmiä kuluttajiksi, ei sosiaalinen median sisäsyntyisiin taikavoimiin taida olla luottamista. 

Mutta köh, takaisin asiaan. Mitä jäi käteen suuresta uudistuksesta? Plussat: uusi, kivempi ulkoasu ja memory lanella vierailu. Miinukset: taas muuttuneet yksityisyysasetukset, (suhteellisen) aikaa vievä timelinen siivousoperaatio ja pelko siitä, että se tickerkin vielä tulee tuonne. Ensi vuonna news feediin alkaa puskea myös mainoksia. Saapa nähdä, alkaako sitten ärsyttää.

Tuesday, 13 December 2011

Tähtiluokitus *****

No niin! Hammastenkiristelyn ja säätämisen päätteeksi on nyt hotellit varattu. Toimenpiteet olivat vähän haastavampia kuin ajattelimme tosin. Ebookersin kautta tehtyä Singapore-hotellin varausmuutosta ei sivuston lupauksista huolimatta voinut tehdä netissä ja soitettuamme puhelinpalveluun kävi ilmi, että sitäkään kautta ei muutosta voinut tehdä. Täti sanoi pystyvänsä ainoastaan perumaan koko tilauksen ja voimme käydä tekemässä uuden netissä. Tokihan emme sitten enää päässeet takaisin samaan hotelliin, koska se oli täynnä ja perumamme tilaus ei näkynyt netissä reaaliaikaisesti. Päädyimme valitsemaan toisen hotellin, koska ei ollut mitään tietoa, milloin peruutuksemme näkyisi netissä. Nyt siis emme olekaan punaisten lyhtyjen alueella, hööh. 

Melakan guesthouse oli helppo valinta, kuvissa oli mm. kissanpentu ja joenranta. Järkiperusteita minusta.
Petronas Towers (Wiki-kuva)

Viiden tähden hotellin valitseminen oli varmaan vaikein urakka. Koska tein siitä vaikeaa. Käytin tänään varmaan neljä tuntia vertaillen hotelleja, jotka olivat kaikki ylellisiä ja ihania ja juuri oikealla paikalla ja mahtavalla näköalalla. Erot olivat minimaalisia ja pian löysin itseni vertailemasta sisustuksia ja uima-altaita. Aivan hiton hyvä tapa tuhlata tunteja elämästään. Jossain vaiheessa mietin, viihdynkö oikeasti beigen sävyisessä huoneessa vai olisiko kivempaa olla oranssissa. WTF. Onneksi Simo tuli töistä vetelemään mutkia suoriksi ja saimme tehtyä valintamme. Nyt on sitten Petronas-näköalaa, kattobaaria, spa-allasta ja ylellisiä ravintoloita nukkumapaikassa. Ja tosi kiva design. Uuh. 


Seuraavaksi sitten sisällön pariin. Tosin ajattelin, että sen voisi lyödä lukkoon vasta tekemisen puutteessa lentokoneessa. Lonely Planetit vaan matkaan ja koneeseen!





Friday, 9 December 2011

Kaakkois-Aasia moi

Tiedoksi kaikille kosmetiikkatuotteiden näytepaketeilla eläville (I know you're out there, koska olen itsekin yksi niistä), että Carlsonilta saa ilmatteeks valtaisan paketin Mádaran näytepakkauksia. Paketista löytyy ainakin sävyttävää päivävoidetta, sampoo, hoitoaine, kosteusvoide ja -geeli sekä uudistava kasvovoide. Ne ovat hämäävästi pahvipakkauksessa, mikä saa epäilemään, että paketilla on hintaa, mutta myyjä sanoi, että ihan ilmaisia ovat. Miusta noilla on ihana läträtä vaikka saunomisen jälkeen. Testaaminen toki saattaa aiheuttaa akuuttia ostohimoa, mutta aion kestää seuraukset. 

Itse aiheeseen:
Olen viettänyt tämän päivän suunnitellen tulevaa Singapore-matkaamme. Koska Singapore on aika pieni paikka, päädyimme siihen, että menemme myös Malesian puolella käymään. Suunnitelmissa alustavasti Melaka ja Kuala Lumpur. Melakassa siis vain yksi yö ja KL:ssä sitten kolme tai neljä. Nyt pitäisi sitten selvitellä hotellivarausasioita Malesiasta ja hoitaa muutenkin asiat loppuun. Matkakuume nousussa!

Tiesittekö muuten, että Kuala Lumpurissa on maailman halvimmat viiden tähden hotellit? Huoneen saisi n. 60 eurolla (siis yhteensä meiltä kahdelta) yöksi. En vähemmän yllättäen ole koskaan yöpynyt moisessa hifistelypaikassa ja nyt ihan vähän houkuttaisi. Sittenpä olisi sellainen koettu. Mutta en vielä tiedä. Järkevä puoli minusta paheksuu moista turhailua. Toisaalta, se voisi olla ihan kiva 28-vuotissynttärilahja itselleni, täytänhän vuosia juuri Kuala Lumpurissa. Sieltä heräisin silkkilakanoista ja söisin aamupalan sängyssä ja menisin aamu-uinnille jollekin hotellin useasta uima-altaasta. Hihhih. 

Muutoinhan vietämme yömme budjettihotelleissa. Singaporessa ankkuroidumme punaisten lyhtyjen alueelle (!!) ja Melakassa menemme (jos pääsemme) perinteiseen malesialaiseen guesthouseen. Aika mielenkiinnolla odotan molempia.

Tekemistäkin riittää: luvassa olisi perushengailun ja kiertelyn lisäksi sukeltamista, eläintarhaa, Universal Studiosia, järkyttävän hyvän ruoan syömistä, viidakossa ja vuoristossa seikkailua ja museoita. Nyt pimeimpänä aikana, kun vain lähinnä vituttaa ja väsyttää, odotan eniten tätä:

Yksi Singaporen monista, monista rannoista. (Kuva: Wallpaperstarvel.com)
Tuolla aion lillua kuin hylje. Hyllyn hyllyn.

Wednesday, 7 December 2011

Kättä vääntelemään

Lisää turhuuksia: onni on uusi, kiva vaate, jonka voi laittaa kivoihin juhliin päälle. Väitin Simolle ja Virpille kihlajuhlan aamuna vaatekauppaan lähtiessäni, että ei se haittaa, vaikkei mitään löytyisikään. Tosiasiassa olisin ollut myrtsinä puoli iltaa. Hämmentävä on ollut tämä ulkonäkökriisi kyllä. 

Onneksi kriiseily taitaa ihan lähitulevaisuudessa helpottaa. Kävin tänään kuudennen viikon tarkastuksessa kirurgisen osaston fysioterapeutilla ja siellä aikansa kättä väänneltyään fysioterapeutti antoi luvan siirtyä järeämpään kuntotreeniin. Mikä siis vain tarkoittaa sitä, että saan alkaa nostella kättäni 90 asteen yläpuolellekin. Vielähän se ei tietenkään onnistu, sillä olkavarsi on hirvittävän jäykkä (esim. sivusuunnassa käsi nousee alle 70 astetta), mutta jahka se siitä vetreytyy, pääsen taas laittamaan hiuksia ja pukemaan päälle myös istuvia vaatteita. Ja juu, toki muutkin arjen asiat helpottuvat, mutta hei, hiustenlaitto! 

(Mikähän mahtaa olla todennäköisyys sille, että oikeasti innosta pinkeänä sitten laitan näitä hiuksia?)

Fysioreissu oli muutenkin menestys. Liikeradat ovat tilanteeseen nähden kuulemma hyvät ja nyt sitten vain treenaamaan niistä normaaleja. Fysiotäti lupasi, että käsi ei enää pienestä tai suurestakaan hätkähdä, vaan ruuvit (vai mitä ne nyt oli mitä tuonne lyötiin) ovat arpeutuneet kestäviksi nyt. Eli ei tarvitse enää varoa niin paljon. Asioiden nostelua en saa vieläkään harrastaa - vasta tammikuun lopussa, että heihei vaan, lihakset - mutta muuten saan nyt totutella käyttämään kättä kuten normaalistikin. Tiukka treeni päälle vaan!

Thursday, 1 December 2011

Ihanat turhuudet

Olen unohtanut raportoida, miten Vihreän kosmetiikan sampoopala sopi hiuksilleni. Ja eihän se sopinut, buu. Luulen, että käyttämäni muotovaahto ja hiuksiin jätettävä hoitoaine eivät oikein sopineet yhteen luonnonsampoon kanssa. En ole toistaiseksi keksinyt, miten saisin karvat pysymään talvella hallinnassa ilman niitä, joten sampoopalan oli mentävä. Onneksi hiukset pitävät kuitenkin Lushista! 

Viimeaikainen ulkonäkökriisi ajoi minut parturintuolille eilen. Normaalin latvojen pätkimisen lisäksi päädyin ottamaan ihan sävyn hiuksiin, ensimmäistä kertaa elämässäni vaalean sellaisen! Pelotti etukäteen ihan hitosti. Olin varma, että lähden sieltä Tukiaisen-vaaleana ja joudun taas värjäämään hiukset punaiseksi. 

Olin niin epäileväinen, että kun aikaa varatessani paikan omistaja yritti usuttaa mua "kohta valmistuvalle harjoittelijalle", sivuutin tylysti koko huomautuksen ja pyysin aikaa Virpille, jonka nimen omistaja oli maininnut aikaisemmin. Ei ollut mitään hajua, mikä tyyppi tämä Virpi mahtoi olla, mutta päättelin, että ainakin valmistunut. En uskaltanut katsoa, mitä henkisiä tikareita se harjoittelija miun suuntaan siinä hetkessä paiskoi, mutta ihan varmasti rakasti minua kyllä syvästi. Suuret pahoittelut moisesta epäkohteliaisuudesta, mutta en omia hiuksiani siinä tilanteessa halunnut laittaa likoon harjoittelijan työkokemuksen kartuttamiseksi. Olisihan se tietysti voinut olla hyväkin, mutta ääää.

Samasta syystä hylkäsin vähän aikaa pyörittelemäni ajatuksen luonnonkosmetiikkaväristä. Ei kykene vielä riskeeraamaan tätä.

Virpi osoittautui oikein mainioksi tyypiksi. Tajusi heti, että en halua eroottisen tanssijan vaaleaa hiusta, vaan mukavan ja luonnollisen sävyn, joka vain kirkastaa tätä nykyistä väriä. Siinä vähän aikaa pähkäiltyämme Virpi totesi, että hiusteni juuri on pari sävyä tummempi kuin latva, joten otimme sävyn niiden kahden välistä. Nyt latvat siis ovat vähän tummemmat, mutta juuri näyttää mukavan kirkkaalta. Kivakiva! Kukaan ei varmaan kyllä edes huomaa koko sävyä, mutta miulle muutos oli suuri. Etenkin henkisesti.  

Paljon tästä kuontalosta aina näköjään saa asiaa. Mut ei aina jaksa jauhaa maailmanpolitiikkaa.