Thursday, 24 November 2011

Puolivälissä

Haluan ihan aluksi sanoa, että uusimman Imagen kannessa on Brad Pitt ja kannen väritys on kultainen. Olo on kuin 13-vuotiaalla Suosikin Kultaturbon ilmestyessä. Hiih hiih!

Sitten asiaan.

Heippa vuan!

Sain tänään kantositeen pois. Hullu ja pelonsekainen olo, kun kättä ei oikein kuitenkaan voi vielä käyttää - eikä se oikein tietenkään toimikaan, kun on neljä viikkoa maannut kantositeessä. Kiellettyjen asioiden listalla on toistaiseksi käden nostelu muulloin kuin harjoitusliikkeitä tehdessä (ja silloinkin max. 90 asteen kulmaan) ja kaikki liikkeet, mihin sisältyy ulkokierto. Paljoa ei jää jäljelle, voin sanoa.

Tietokonetta voin jo näpyttää kaksikätisesti. Tosi omituiselta tuntuu kirjoittaa tätä, mitenkäs se mun seitsemän/kahdeksansormijärjestelmä menikään?

Hullua on ollut myös nämä viimeiset neljä viikkoa. On ihan uskomattoman raskasta olla yksikätinen. Oikeasti, en voi tarpeeksi painottaa. Henkisesti en osannut varautua yhtään. Pöhkösti ajattelin, että tämä paranemisprosessi on verrattavissa selkäleikkauksen jälkeiseen paranemiseen, mutta kuulkaa ei. Se oli ihan tanssia se selkäleikkaus tähän verrattuna.

Tämä vuodenaika ei ole ehkä paras mahdollinen toipumiselle, kun muutenkin olen taipuvainen kaamosahdistukseen. Henkinen jaksu on ollut ihan tosi heikkoa. Aika nopeasti iski maailmantuska, kun arki meni palasiksi ja asiat saavuttamattomiksi. Sitten alkoi ahdistaa se, ettei pääse liikkumaan - liikkuminen kun on se asia, millä sitä kaamosmasennusta taitetaan. Ja viimeisenä lätkähti ulkonäköahdistus, joka liittyy osin liikkumattomuuteen ja osin ihan maailman pinnallisimpiin juttuihin, niin kuin siihen, etten voi laittaa päälle istuvia vaatteita ja siihen, etten voi laittaa hiuksia mitenkään. Ihan kuin olisin ennen leikkaustakaan paljoa laitellut. Haaveilen kampaajasta, vaateostoksista ja kauneuspäivästä. Ei ihan ominaisinta mulle.

Jos jollain on antaa hyviä neuvoja kaamosmasennuksen taltuttamiseksi, niin mielelläni otan vastaan. Aika lamaannuttava olo paikoin. Toimiskohan ne korvalamput?

En muuten selviäisi tästä ilman Simoa. Viimeiset neljä viikkoa se on pukenut mua, tehnyt ruokaa ja kaiken muunkin. Siivonnutkin, ettei mulla räjähdä pää täällä kotona. Ja samaan aikaan vääntänyt gradua. Ihmemies. Pitää varmaan kiitokseksi alkaa 50-lukulaiseksi kodinhengettäreksi vähäksi aikaa, jahka tästä paranen.

Niin, paraneminen kestää vielä pitkän tovin. Vuoden loppuun on saikkua (saatana) ja senkin jälkeen menee varmasti vielä pitkän aikaa ennen kuin käsi toimii kunnolla.  Uuvuttavaa ajatellakin. Mut jospa se olisi tämän arvoista sitten.