Tuesday, 28 June 2011

Päivä 11: Hullua

Hullua? Hitto, vaikea. Tätä voisi lähestyä miljoonasta eri näkökulmasta. En silti löydä täydellisen kuvaavaa kuvaa (eh) tähän päivään. Ja toisaalta voisin laittaa kaikki kuvani tähän. 

Tässä pari kuvaa viimekesäiseltä interraililta. Kööpenhaminassa oli jokin amerikkalaisten katutaiteilijoiden suurtapahtuma ja kadut olivat täynnä vaikka mitä osaajia koomikoista muusikoihin. Seurasimme hetken aikaa yhtä tyyppiä, joka teki tauluja spreijaamalla. En voi tajuta, miten hulluna on pitänyt harjoitella, että pääsee niin tarkkoihin lopputuloksiin ja että pystyy jossain 60 sekunnissa spreijaamaan kokonaisen taulun. 


Tässä vielä muutamasta taulusta kuva:


Tässä vielä Youtube-pätkä siitä prosessista. Super Fast Spray Paint Artist.

Tällaiselle rähmäkäpälälle tuo menee ihan täysin yli hilseen.


Päivä 9: Päivän asu
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua

Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Teema “valo”

Wednesday, 22 June 2011

Ysi ja kymppi

Päivä 9: Päivän asu
Nappiosuma tälle päivälle! Tänään vaatevalinta on huomattavasti tärkeämpi kuin yleensä, arvioihan minua muutaman tunnin päästä anoppikokelas. Iik. Piti pyrkiä siis sellaiseen normaalihkoon olemukseen, ehkä vähän tylsäänkin. Ei siis esim. Au Pair Finland -paitaa taaskaan päälle - siinä on tuo Au Pair -teksti ja iso pääkallo kuvituksena. En halua testailla huumorin rajoja. 

Päädyin tähän Simon armollisella avustuksella. 



Perus. Löysähkö, punaraitainen peruspaita, perusfarkut ja mustat peruskengät. 




Ja Lontoosta ostetut sitruunakorvikset. <3


Eikös tämä ole aika anoppiystävällinen kokonaisuus?


Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi




'nuff said.




Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema “vihreä”

Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikkikuva
Päivä 9: Päivän asu

Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua

Tuesday, 21 June 2011

Päivät seitsemän ja kahdeksan

Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Koska olen omistanut kameran jo kauan ennen kuin kuvien julkaisemisesta tuli oletus, on minulla kone täynnä vaikka mitä julkaisemattomia helmiä. Olen vanhanaikaisesti piilottanut ne nerokkuudet valokuvakansiooni omaksi ja ystävien iloksi. Kaivelin kuitenkin nyt noita, joiden aikana on ollut oletuksena julkaista kuvat. 

Tämä on semisti huijausta, sillä julkaisin tämän hyvin rajatulle porukalle naamakirjassa. Kontrasteja on muutettu korostamaan ilmeen vaikutelmaa. Simo tykkää.




Päivä 8: Suosikkikuva
Tämä oli helpoin ikinä. Kuva löytyy seinältäni ja ties mistä kansioista. Iskä otti sen joskus 1988 (tjsp). Kuvassa siis pappa ja minä. Parhautta.


Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema “vihreä”

Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikkikuva

Päivä 9: Päivän asu

Sunday, 19 June 2011

Päivä 5: Vanha kuva
Erään skannausintoiluillan jäljiltä minulta löytyy söpöhköjä lapsuuskuvia koneeltakin. Ajattelin kuitenkin kaivaa jotain lähimenneisyydestä, koska ne kuvat ovat järkiään nolompia ja vähemmän söpöjä.

Huomasin pian, että minulla on noloja ja heikosti söpöjä kuvia enimmäkseen kavereistani, mutta koska olen reilu kaveri, jätän ne toistaiseksi virtuaalipölyttymään kansiooni ja julkaisen ihanan synttärikuvan vuodelta 2006. Eli fuksivuoden yhteissynttäreistä Tiian kanssa. Tukka oli mallia punainen ja kihara (ja monista muista kuvista päätellen kauhea). Täytin 22. Siitä on helvetti iäisyys. Kavereina kuvassa kanssafukseja. Aleksi ja Jani, kiitos synttärisämpylästä.






Päivä 6: Teema "vihreä"
Monet ovat ihmetelleet, minkä väriset silmäni ovat. 




Silmänalusista päätellen teema voisi olla myös "sininen".


Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus

Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema “vihreä”

Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikkikuva
Päivä 9: Päivän asu
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Teema “valo”
Päivä 14: Talvikuva
Päivä 15: Rakkaus
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Teema “erilaiset”
Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva
Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema ”kaksi”
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva

Friday, 17 June 2011

Päivät kolme ja neljä

Päivä 3: Perheenjäsen
Miulla on kolme sisarusta, joita rakkaampia ihmisiä ei maailmasta oikein löydy. Tässä kuvassa kaksi pienintä vuonna 1996. Tuo oli hyvä päivä, oli jättimäisiä raparperinlehtiä ja rullasimme tenavat piiloon niiden sisään. Ipana-raparperirullilla oli lystiä. 

Söpöt pikkutirpanat. 



Päivä 4: Harrastus
Olen tässä viime vuosina huomannut, että omistan paljon palloja. Kaiken kokoisia ja näköisiä palloja. Kaikki eivät ole minun pallojani, mutta jotenkin päätyneet minulle. Moniin harrastuksiini näköjään liittyy jonkinlainen pallo. Jotenkin.


Ilmiselvin palloharrastus on tietenkin pesäpallo. Minut istutettiin mailan varteen heti kävelemään oppimisen jälkeen. Pesäpalloa olen paiskonut harrastuksena nyt varmaan 23 vuotta. Välillä jättäydyin joukkueesta pois, mutta aina olen päätynyt takaisin pesiskentille. Joko pelaamaan tai valmentamaan.

Omistan myös kokoelman kaikenlaisia jonglöörauspalloja. 2007 alkanut opettelu on edennyt hitaasti ja epävarmasti, mutta kehitys on kehitystä. Jonkkaus on parasta puistoissa aurinkoisina kesäpäivinä. (Siihen edellisessä entryssä mainittuun laukkuun pitää mahtua myös kolme jonkkapalloa.)

Pinkki pallo on hermolelu, joka liittyy jotenkin etäisesti käännöshommiin, joita teen paikalliselle musiikkiyhdistykselle. Eikä siis siksi, että ne hommat hermostuttaisivat minua, vaan siksi, että sain tuon jostain yhdistyksen krääsäkorista joskus. Lisäksi harrastan satunnaisesti hermoilua, joten siinäkin mielessä osuva pallo.

Isot pallot taustalla kuvaavat yleistä pallotykkäilyä, mutta sattumalta myös yliopistouran järjestöaktiivisuutta: jalkapallo kuuluu Echolle ja koripallo ylioppilaskunnalle. Normaalisti kotona on myös yo-kunnan lentopallo, mutta vein sen innokkaammille palloilijoille tällä viikolla. Järjestöharrastus on kivaa touhua. Ja joskus niistä pääsee töihinkin.  

Biljardipallot eivät liity mitenkään biljardiin vaan englannin kielikurssiin, jota vedin Torquayssa kesällä 2009. Pallot voitimme arcadesista tuhlattuamme harvinaista luppoaikaamme (ja useita pencejä) pelikoneisiin. Minulla oli noita kolmaskin, mutta minne lie kadonnut. Harrastusosioon tämä menee siksi, että ei siellä kielikurssin ohjaajana ainakaan rahaa päässyt tienaamaan. Jos haasteessa olisi ollut Päivä x: Orjatyö, olisin liittänyt kielikurssimuistot sinne.

Pesäpallon lisäksi olen aina tykkäillyt melkein kaikista palloilulajeista. Koriksessa tai lentiksessä en ole mitenkään mainittavan hyvä, mutta niitä on ihan hiton kiva pelailla silti. Tosin aika vähälläpä on ollut. Johtuu varmaan innokkaiden pelaajaporukoiden ja toisaalta oman reippaudenkin puutteesta. 

Nyt tietenkin, kun on kroppa vähän joka paikasta rikki, kaipaan maailman eniten kaikille maailman pallokentille. Mutta ensi kesänä sitten. Siihen asti harrastan vähemmän kiehtovia lajeja, kuten kuntosalia ja crosstraineria. Mutta niihin ei liity palloja, joten ei niistä enempää.


Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus

Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema “vihreä”
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikkikuva
Päivä 9: Päivän asu
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Teema “valo”
Päivä 14: Talvikuva
Päivä 15: Rakkaus
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Teema “erilaiset”
Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva
Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema ”kaksi”
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva

Wednesday, 15 June 2011

Kuvahaaste, päivä 2

Päivä 2: Suosikkitavara.
Aika vaikea oli tämä. Helpoin valinta olisi ollut tämä tietokone. Musiikin kuuntelu, sosiaaliset mediat, uutisten lukeminen ja valokuvien näprääminen tapahtuvat näppärästi tämän kautta. Toisaalta teen läppärillä myös työt ja ahdistun tasaisin väliajoin niistä samaisista sosiaalisista medioista, jotka välillä ilahduttavat. Uutisetkin ahdistavat. 

Mietin myös hetken aikaa telkkaria. Koska vaikka kuinka haluaisi joskus ajatella, että telkkari on turhake, niin kyllä mie ihan mielelläni välillä lamaannun sohvalle jotain aivotonta (ja joskus järkevääkin toki) tuijottamaan. Aivojen narikkaan heittäminen on kaiken ahdistavan uutismassan ja työkiireen mukava tasapainottaja aina välillä. Mutta ei telkkarista suosikiksi asti ole.

Selailin vanhoja kuvia inspiraatioksi ja tulin siihen lopputulokseen, että tämä kuvaa mainiosti suhdettani tavaroihin. Plus siinä on monta tavaraa, jotka ovat tosi kivoja.


Pyörä, pallogrilli, pihapeli, kaljapullo, kamera ja laukku. (Ja puhelin.)

Pyörähän on ihan paras keksintö kesällä. Joensuussa pääsee melkein minne vain vaivattomasti ja nopeasti pyöräillen. Pyöräily on lisäksi kivempaa kuin kävely (usein) ja miulla on mainio pyörä, keltainen Strada. Stradan ostin Ollilta joskus 20 eurolla. En keksi äkkiseltään parempaa käyttöä kaksikymppiselle.

Tuo nimenomainen pallogrilli ei välttämättä ole ihan paras maailmassa, mutta on sillä hyvät sapuskat poltettu grillattu kyllä. Kesällä se kulkee näppärästi puistoon esim. pyörän tarakalla.

Petanque on itse asiassa Villen. En siis omista pihapeliä, mutta se voisi olla seuraava hyvin investoitu kaksikymppiseni. 

Kalja ei ole tavara. Mutta kalja on hyvää. Yksi suosikeistani.

Kamera (joka siis löytyy tuon raidallisen elikon, Adolfin, sisuksista) on pyörän ohella yksi ehdoton suosikkitavarani. Hitto miten vähän muistaisin mitään hyviä hetkiä elämässäni, jos en olisi ottanut niistä kuvia. Kamera siis kompensoi varhaisdementiaani. 

Ja laukku. Minulla on yleensä aina käytössä yksi laukku, jonka kulutan reikäiseksi ennen uuden ostamista. Laukkuun tulee mahtua kamera, lompakko, pari kaljaa ja pyörän avain. Heitän laukun olalle, laitan grillin tarakalle ja pihapelin rattiin roikkumaan ja karautan puistoon. Puhelimella soitan kaverit mukaan.

Puhelin ei kuitenkaan ole suosikkiasioitani maailmassa, sillä tuo nimenomainen puhelin ei toimi. Uusi, rouhea älypuhelin (kyllä, aion siirtyä 2010-luvulle!) on tilauksessa. Kerron, jos siitäkin tulee suosikkitavara. Mutta salaa myös toivon, ettei siitä tule. Yletön vempeleihin kiintyminen ei minua houkuta.




Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus
Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema “vihreä”
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikkikuva
Päivä 9: Päivän asu
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Teema “valo”
Päivä 14: Talvikuva
Päivä 15: Rakkaus
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Teema “erilaiset”
Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva
Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema ”kaksi”
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva

Tuesday, 14 June 2011

Kuvahaaste

Uuh, löysin kaverin blogista tällaisen kuvahaasteen. Sitä 30 päivän biisihaastetta en ole vieläkään, kahden viikon pähkäilyn jälkeen, saanut valmiiksi. Tätä sen sijaan voisin yrittää. Sitä paitsi tämä lisää blogini kuuliutta monta sataa prosenttia, kun pommitan kuukauden kuvaentryjä vaan. Uuh.

Päivä 1: Omakuva.
Parikin ihmistä on minulle toisistaan tietämättä sanonut, että ehdottomasti paras puoleni on se, miten reagoin eläimiin. Pörröisiin ja söpöihin eläimiin siis. Esim. hämähäkit eivät kuulu tähän kategoriaan. Ne herättävät ihan toisenlaisen ilmiön minussa, enkä usko, että kukaan pystyisi väittämään sitä parhaaksi puolekseni. Terv. Uskaltauduin itkun ja tärinän kanssa metrin päähän hämähäkistä London Zoossa.

Pörröisiin ja/tai söpöihin eläimiin reagoin asian vaatimalla intensiteetillä: alan kikattaa, taputan käsiä yhteen ja sössötän kuin viisivuotias. Tihhihii kläp kläp kitta/ olava/ pupu/ hampsteli/ pikku ankka/ tiili!!1 Ärrät (ällät) voi lausua myös ylikorostettuina ärrrrrrinä, niin kuin silloin viisivuotiaana, kun opetteli lausumaan niitä. (Drrrrn drrrrrrn drrrrrrn, oletteko koskaan olleet ärräopetuksessa muuten?)

Jotkut muuttuvat tällaisiksi, kun näkevät vauvoja. Minä en ole vielä sillä tasolla. Vauvat eivät ole pörröisiä ja söpöjä. No okei, on ne söpöjä. Mutta possut ovat söpömpiä. Ja kissat ja oravat ja puput ja hamsterit ja pienet ankat ja sorsat ja siilit. Ja vuohet. Pikkuvuohet!1






Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus
Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema “vihreä”
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikkikuva
Päivä 9: Päivän asu
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Teema “valo”
Päivä 14: Talvikuva
Päivä 15: Rakkaus
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Teema “erilaiset”
Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva
Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema ”kaksi”
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva

Wednesday, 1 June 2011

Vaatteet ja aatteet ja mitä näitä nyt oli

Joskus tuolla kevättalvella oli puhetta siitä, että tämä ekomaailma on niin syvälle juurtunut vanhalla teinihipillä, että ei oikein itse osaa edes tiedostaa, mitkä kaikki valinnat niitä eettisesti kestävämpiä ovatkaan. Tein silloin listan siivous- ja pyykkäysasioista (linkki alempana), nyt olen miettinyt minulle nykyään vähän heikompaa osa-aluetta, vaatteita. Ja päivitystä tarvittiin, se selviää tuosta alla olevasta tilityksestä.

Mie en nykyään ole enää mikään eettisen vaatekuluttamisen malliesimerkki. Työelämässä pyörimisen seurauksena olen tehnyt tavallista enemmän tyhmähköjä hätäratkaisuja asiallisia työvaatteita etsiessäni. Alati huononevan kirppislaadun ja vähenneen vapaa-ajan (en koskaan ehdi kirppareille notkumaan ja penkomaan!) seurauksena on viime aikoina pitänyt myös miettiä uutta näkökulmaa asiaan.

Mutta ensin niistä kirppareista:

Olen 15-vuotiaasta asti ostanut suurimman osan vaatteistani käytettyinä. Kirpputorikiertely on aina ollut hauskaa, paitsi ehkä silloin, kun pitää löytää jotain tiettyä. Silloin ei kirppareille kannata lähteä. Mikäli haluaa jalostaa itsensä kirppisvaateostajaksi, kannattaa ottaa tavaksi käydä säännöllisin väliajoin tutkailemassa ihan yleisesti tarjontaa. Silloin ne parhaat löydöt yleensä tulevat vastaan.

Viime vuosina kirpparitavara on kyllä mennyt aika paljon huonompaan suuntaan. Mua ei varsinaisesti kiinnosta ostaa laaduttomia henkkamaukkoja - ei vaikka kuinka olisivat huokeita. Paskinta tässä ilmiössä toki on se, että kirpparimyyjät pistävät niitä myyntiin järkyttävillä hinnoilla ihan vain sen takia, että ovat sitä henkkamaukkaa. Eiku korjaan: paskinta ilmiössä on se, että joku niitä siihen hintaan kirppareilta ostaa.


Muuta tilitystä:

Ihan vähän yleensäkin kypsyttää, että vaatteet kestävät parhaimmillaan ehkä sen puoli vuotta ja ovat viimeistään siinä vaiheessa sen näköisiä, ettei kehtaa edes roskista viedä ne päällään. Yhtä lailla raivostuttavaa on se, että mistään ei oikein tunnu löytyvän niitä laadukkaampia vaatteita enää. Ainakaan sellaisia, joita kehtaisi tälleen 27-vuotiaana pitää päällään. Viiteenkymppiin kilahtaessa varmasti aukenee ovet kaikenlaisiin laatuvaatetaivaisiin, mutta jotain puetta pitäisi nytkin päälle löytää.

Tilitili. Yksiselitteistä ratkaisua en ole keksinyt. Tällä hetkellä pyrin parhaani mukaan ostamaan vaatetta käytettynä (parhaita paikkoja ovat pikkukaupunkien kirppikset, joiden myyjät eivät ole vielä alkaneet järkkyhinnoitteluun ja joista löytyy ihan laadukastakin tavaraa vielä eikä pelkästään viskoosia). Mitä en löydä käytettynä, ostan sitten uutena - asia, josta tunsin vielä vähän aikaa sitten tosi suurta morkkista. Pyrin siihen, että ostan mahdollisimman laadukasta vaatetta ja sellaista, jota tulee käytettyä pitempäänkin. Puuvilla ja muut luonnonmateriaalit kuten hamppu, astetta laadukkaammat farkut ja kengät, jotka kestävät pitempään kuin yhden kesäkauden ovat tavoitteita, joita yritän välillä pienemmällä ja välillä suuremmalla menestyksellä saavuttaa.

Vaatteiden pesemisestä ja käyttöiästä vielä sen verran, että niitä ei kannata ihan jokaisen käytön jälkeen pestä - jatkuva peseminen lyhentää käyttöikää. Tästä oli enemmän puhetta täällä.
(Sisäinen linkitys tuo.)


Uusien vaatteiden eettisyydestä:

Toivottavaa olisi, että vaatteita ei ihan järkyttävissä hikipajoissa ole valmistettu. Tää on paha. En oikeasti ole keksinyt keinoja selvittää näitä asioita. Henkkamaukka on ollut boikotissa teini-iästä asti, silloin joskus sen tehtaista oli järkyttävät lapsityövoimakohut. Mutta 1) en yhtään tiedä, mikä on tilanne nyt (ovathan ainakin ulkokuorta kiillottaneet ties millä kampanjoilla) ja 2) ei se tilanne varmaan merkittävästi parempi ole muillakaan halvemmilla ketjuilla. Terv. kirjoitan tätä Lindex-paita päälläni. 

...jahas, aloin selvitellä asiaa internetseissä. Kuluttaja.fi:stä löytyi yksi aihetta valaiseva artikkeli. Tuossa tehty tutkimus antaa kyllä hyvää tietoa Suomen vaateketjuista. Mikään näistä superketjuista ei saa kovin hyvää arvosanaa noilla asteikoilla, minkä tietenkin pitäisi olla selvää niitä hintoja katsoessa. Tuolla mainitaan lisäksi, että tutkimusten luotettavuudesta ei ole hirveästi takeita, kun vaateteollisuus kuhisee korruptoituneita tarkastusfirmoja ja tutkimuksia tehdessä olisi luotettava yhtiöiden omaan arvioon eettisyydestään. Voisiko tästä tehdä yhtään vaikeampaa? 

15-vuotiaan minun maailma myös juuri hajosi. Näköjään tuo katsaus ajaa minut vaatehätätilanteissa tästä lähtien Henkkamaukalle. Ilmeisesti ne tuhannet boikotit ja julkiset skandaalit jostain 90-luvulta alkaen saivat muutosta aikaan, hyvä se. Mutta voi olla, että aivojen pitää sulatella tätä ajatusta hetki. Henkkamaukka on ollut boikotissa nyt 12 vuotta (paitsi viime kesänä ostin bikinien alaosan - yksi näistä hätätilanneostoista), sieltä ostaminen vaatinee pitkän siedätyshoidon ja reippaasti tukihenkilöitä. Auts.

Ja Lindex boikottiin? Juuri kun sinne tuli isompia kuppikokoja? NOOOOUUUUU.

Tuon mukaan myös Benetton on ihan häntäpäässä eettisyydessä ja ympäristöasioissa. Maailmani jatkaa murenemista. 

Yhyy. Miksi aloin tähän?

Helpointa olisi varmaan pysyttäytyä Suomessa tehdyissä vaatteissa, joiden materiaali on reilua kauppaa tai vastaavaa. Ja luomua. Lompakkoni itkee. 

Onneksi voin lohduttautua angsteissani siihen, etten koe minkäänlaista tarvetta pikamuotiin - siihen siis, että vaatteiden käyttöiäksi riittäisi kvartaali ja sitten pitäisi tuskanhiessä juosta kauppaan ostamaan kauden uusimmat hittituotteet. Käytän vaatteeni loppuun asti ja ylikin. Hiilijalanjälki ei paljoa pullistu vaatekuluttamisessa.

Ja jahka saan viimein ostettua sen kauan haaveilemani ompelukoneen, voin taas alkaa teiniaikojen parhaaseen harrastukseeni, vaatteiden tuunailuun! (Ja tekemiseen. Vaikka ne ei kyllä sitten _välttämättä_ ole ihan priimaa.)


Että niinku mitä? No siis
1) käytettyjä, mutta laadukkaita vaatteita niskaan (joskus omalla tuunauksella)
2) jos uusia, niin laadukkaita ja eettisesti päivänvalon kestäviä
3) luonnonmateriaalien suosiminen (puuvillan kanssa on toki järkyttäviä sudenkuoppia, kuten geenimanipulaatio, myrkyt jne.)
4) vähempi on enempi. Tarvitseeko sitä oikeasti satoja eri vaatteita?


Että semmosta sitten tällä kertaa. Ei masenna, ei.