Monday, 30 May 2011

Kevätlomarapsa

Kaikki te kaksi lukijaa olette varmasti henkeä pidätellen odottaneet matkarapsaa. Tässäpä jotain.

Uusin invalidisoiva vammani, niskan alueen nikamalukko, tuli vierailulle kolme päivää ennen matkan alkua. Maailman epäergonomisin työläppäri ja kahdessa täysin erilaisessa sängyssä - maailman pehmeimmässä ja yhdessä kovimmista - nukkuminen lienevät suurimmat syyt nikaman venkoilulle. Enivei, viime kerrasta oppineena olin vakuuttunut, että se noin neljässä päivässä kyllä hellittää, joten matka pääsi alkamaan silloin kuin oli sovittukin.

Kyllä, kaikkeen elämässäni liittyy jokin vamma. Hienoa. Mutta pohjoispohjalainen sissi ei vähästä lannistu. Take that, world.

Lauantaina Londooseen päästyämme meinasi hajota kupoli, kun saavuimme niin myöhään kaupunkiin, että a) kaikki info- ja matkustuspisteet oli suljettu ja b) koko kylä oli viettämässä humalaista lauantaita kaupungilla. Koska infopisteet olivat kiinni, emme saaneet mistään käsiimme karttaa, jossa olisi ollut myös läntinen Lontoo (tarkemmin sanottuna Hammersmith, missä guesthousemme MyOE Guesthouse sijaitsi). Hirvittävän pähkäilyn ja mesoamisen (jälkimmäisestä kiitos yksinomaa minulle) jälkeen päätimme vain rahdata itsemme sinne Hammersmithiin ja sisseillä tiemme majapaikkaan. Siellä toki selvisi, että majapaikka oli 500 metrin päässä asemasta suoraa tietä vaan eteenpäin. Guesthouselle tullessa tunsin itseni kauheaksi noita-akaksi. 

Olin ennakkoilmoituksena kertonut, että jotta pysyn siedettävänä ihmisolentona, pitää aamulla olla tarjolla kahvia ja tasaisin väliajoin ruokaa myös. Jälkikäteen minulle osattiin kertoa, että kuulemma kaikki (ei sitä siis paljon ollut, mutta, no, vähän) kymmenen päivän aikana tekemäni kiukuttelu oli seurausta nälästä tai kahvittomuudesta, joten "oikeastaan ne oli miunkin vikaa sit". Ihmeellistä.

Tuota guesthousea pitää muuten suositella. Ei ole ehkä halvimman budjetin matkaajan paikka - huone maksoi n. 39 puntaa / yö / naama) - mutta ihan nerokas paikka kyllä muuten. Hammersmith paikkana on mukava ja kotoisa ja niin myös itse guesthouse. Oma huone ja kylppäri, joustavat ehdot ja mukava house manager = brilliance. Saimme muun muassa jättää matkatavaramme huoneeseemme, kun kaikkosimme kesken matkan Manchesteriin yhdeksi yöksi. Tämä siis siitä huolimatta, että emme toki maksaneet siitä yöstä guesthousella mitään. Manchester oli huomattavasti kivuttomampi, kun ei tarvinnut rontata puolta omaisuuttaan mukana. Menkää ihmeessä tuonne, jos olette Lontooseen menossa.

Lontoossa kerkeää aina kokea paljon, muttei tarpeeksi. Näin tälläkin kertaa. Haaveisiin jäi vielä mm. Natural History Museum, Science Museum ja vähän pitempi reissu Camdeniin. Sen sijaan vietimme muutaman päivän ihan vain puistoissa tai niiden huudeilla hengaillen. Leppoisuus oli teemana koko reissun eikä niinkään se, mitä kaikkea siellä ehtii nähdä. London Zoossakin saimme kulumaan varmaan viisi - kuusi tuntia, kun ei ollut mikään kiire muualle. Kivaa oli se.

Regent's Park oli ihan mahtava paikka. Toki Hyde Park vakuutti myös, mutta Regent'sissä oli vähän mukavampi tunnelma. Asiaan tosin vaikutti ehkä se, että Regent'sissä oli silloin jotkut koko perheen juhlat sellaisessa isossa teltassa ja sieltä sai KALJAA. Aina hyvä keino saada ihminen viihtymään. Toisella puolella puistoa taas oli jotkut häät valkoisessa, puisessa paviljongissa. Ja kävimme vielä polkuveneilemässäkin. Hyde Parkissa vain kävelimme ja ihmettelimme sen valtavuutta. 

Yhden illan vietimme myös Akin ja Minjan kanssa jossain tuntemattomassa (en jaksa tarkistaa nimeä) Sloane Squaren lähellä olevassa puistossa, jossa oli mm. subtrooppinen puutarha. Sekin oli jees. 

Sitä siis yritän sanoa, että menkää Lontoossa puistoilemaan. Ne on aika kivoja.

Muita suosikkipaikkoja: Camden, Soho ja sen kasvisravintolat, Hammersmith.

Manchesterissä kävimme yhden yön reissun. Ohjelmassa jalkapalloa (MCFC) ja jalkapallokaupunkiin pikatutustumista. Valitsimme jo toistamiseen hostellin enemmän kuin oikein - Hatters at Hilton Chambers sijaitsi ihan keskustassa, mutta ei siinä pääkaduilla vaan pääkadulta lähtevällä alueella, joka vilisi kirpputoreja ja muita vintage-kauppoja. Ihanaa! Enemmän kuin lämmin suosittelu. 

Futista mentiin siis katsomaan lähtökohtaisesti Simon toiveesta, mutta viimeistään siellä stadionilla huomasin, kuinka pieni jalkapallofani minussa heräsi henkiin. Ihan mieletön meno ja stadionkin niin hulppea, ettei oikein osaa edes kuvailla. 47 000 ihmistä siellä oli sinäkin iltana. Siis aika lailla ydin-Joensuun asukkaat tungettuna yhdelle stadionille. Hullua. Kannattaa ehdottomasti käydä Englannissa katsomassa futista, vaikka ei itse lajista ymmärtäisikään. Aika olennainen osa englantilaista kulttuuria on se.

(City vielä voitti 1 - 0. Hienoutta.)

Simo oli ehkä silti viihdyttävintä koko Manchesterissä. Se pikkupoika karkkikaupassa -ilme pysyi naamalla varmaan puoli matkaa. Peli ja Manchester City Store (josta ostettiin mm. pelipaita) olivat viihdytysarvoltaan korvaamattomia. Hiih hiih.

Mitäs vielä? Ai niin, jos satutte menemään Lontooseen juuri silloin, kun on menossa vuoden jääkiekkokarnevaalit, kannattaa suunnata tiensä Famous Three Kingsiin. Jostain ihmeen oikusta ne siellä näyttävät Suomen pelit Mertsin selostuksilla, ja paikalle luonnollisesti tulevat Lontoossa asuvat suomalaiset. Tunnelma oli katossa joka ilta ja sunnuntaina katto repesi, kun 400-päinen yleisö huusi Suomen maailmanmestariksi. Hieman huippua. (Teille, jotka ihmettelette, miksi helvetissä on pitänyt mennä Englannissa katsomaan suomalaisten ihmisten kanssa suomalaista lätkää: imekää tunkkia. Tykkään maailman eniten urheilun seuraamisesta. MM-kisojen missaaminen ei ollut vaihtoehto.)

Ny en jaksa ennää. Menkää itte kattomaan!

Friday, 20 May 2011

Lontoo ja Manchester 7. - 16.5.11

ApinaAjanvietettä junassaBig dayPlevna, TampereomnomTampere ja hiekkakenttä
MainosMyOE GuesthouseSimo ja kartatGuesthouse-katuPuhelinkoppiBritish Museum
Brit MuseumKaunis kattoJustin BieberNike-kauppaVaha-Bieber
Sherlock221b Baker StreetLurkingRegent's ParkKakkapensasPolkuveneet
Kuvakansio Flickrissä. Matkarapsaa tulee ehkä joskus. Lissee kuvia tuon linkin takana. Huom. Jos tunnette tarvetta kommentoida (mikä toki on aina hauskaa), Flickriin voi kirjautua Facebook- tai Google-tunnuksilla. Pitää vain kehitellä itselleen nimimerkki ja se on siinä. Iisinakki!

Wednesday, 18 May 2011

RUOKAA

Jos jotain en ihan maailman eniten innolla odottanut Britanniassa, niin ruokaa. Vaikka toki pidän rasvasta, suolasta ja hiilareista, ei yhdeksän päivän kuuri niiden parissa ole ihan lempparijuttuja. Jotenkin kuitenkin onnistuin suoriutumaan niin, että ei ihan övereiksi mennyt siellä. Välipaloiksi kun veti hedelmiä, niin olo tuntui ihan kepeältä suurimman osan aikaa. Plus niillä pubiruoilla oikeasti elää tuntikaupalla (mistähän lie johtuu).

Itse asiassa onnistuimme löytämään paljon paikkoja, joissa ruoka toki oli rasvaista ja ällöä, mutta ei liian järkyttävän suonia tukkivaa. Otin myös kuvei!

Lomaruokailu alkoi jo Tampereen Plevnassa. Punajuuripaistos omnom.















Is it just me vai ovatko brittiläiset ketjupitsat hiukan paremman näköisiä kuin suomalaiset kaverinsa? Pizza Express London style.
Pinaattia, vuohenjuustoa, sipulia ja punasipulihilloketta ainakin. 


Hachéa mainostettiin Lontoon parhaaksi hampurilaisravintolaksi. Suosittelen lämpimästi, Camdenista löytyy.


Itse tehty leipä, papupihvi, pinaatti-rucolapeti ja maissia.











Lontoosta löytyy nykyään paljon gourmethampurilaispaikkoja. Kannattaa kyllä käydä, hampurilaisten ei tarvitse olla roskaruokaa! Tässä vuohenjuusto-munakoisounelma Gourmet Burger Kitchenistä.


Ja koska olimme maassa, josta löytyy valtavasti kasvissyöjiä, löytyi Lontoosta myös vegeravintoloita. En ole koskaan ennen syönyt ravintolassa, jossa voin ottaa kaikkea. Joten menimme buffetpaikkaan. Heh. 


Thai/kiinalaispaikka Sohossa, iiik! Paikka oli täynnä kaikenlaisia soija-asioita, jotka kaikki oikeasti maistuivat erilaisilta - eikä niin kuin liian monessa suomalaisessa vastaavassa, missä jokaikinen kasvisruoka ui samassa kastikkeessa. Ihanaa! Vielä heijastuskuva ikkunasta:




Paras pubiruoka tuli vastaan St. Albansissa. Väittivät olevansa Brittien vanhin pubi. Oli aika siistiä. Ja ruoka hyvää.


Kukkakaaligratiini, kotitekoista leipää ja salaatti. Kyllä, kuulitte oikein: salaatti, ei chipsejä! Arvostan.












 Tuli nälkä.

Thursday, 5 May 2011

Matkaan taas

Huomenna jätän kaikki arjen murheet kymmeneksi päiväksi Itä- ja Pohjois-Suomeen ja karkaan halpalennolla länteen. Tsuitsui! 

Huomasin, että olen tässä viime vuosina aina ennen reissailua ollut tolkuttoman huonossa kunnossa. 2009 olin koko kevään sairas. Vielä lähtöpäivän viikolla olin kuumeessa ja piti raahata kaikki yskänlääkkeistä lähtien mukaan Englantiin. Siellä en sairastanut yhtään. 2010 reväytin reiteni muutamaa viikkoa ennen matkaa. Päivää ennen lähtöä sain olkapään ensimmäistä kertaa vuosiin sijoiltaan. (Seuraukset lukevat tuolla jossain aiemmassa entryssä.) Ja tänä vuonna nikamalukko kolme päivää ennen lähtöä. Jess. 

Mutta en kyllä välitä yhtään. Kylmäpakkauksia mukaan ja menoks, olen lomani ansainnut. Ja vaikka jostain syystä vähän tilapäisesti lannistaisikin tämä tämänvuotinen typerä vastoinkäyminen, on matkaseuralainen niin tohkeissaan, että tartuttaa välittömästi innon minuunkin. Huippua.

Nyt jatkamaan pakkaamista dididiiii.