Sunday, 24 April 2011

Mussunmussun

Vituttaa ehkä eniten sellaiset mussuttajat, joiden mielestä on jotenkin tyhmää olla pettynyt vaalitulokseen. Että olisi jotenkin liioittelua olla hajalla ja vähän peloissaan sen suhteen, mitä tässä maassa tapahtuu seuraavan neljän vuoden aikana. Ei ne niitä hulluimpia juttuja saa läpi kuitenkaan ja lätiläti. On niinku vähän noloa olla äänekkäästi pettynyt: katsokaas kun jos nyt käykin niin, että perussuomalaiset eivät saa mitään ajamiaan asioita läpi, voivat nämä mussuttajat tulla pätemään, että mähän sanoin että mikään ei muutu. 

Suomessa on aika helppoa vaikuttaa jotenkin älykkäältä ja pohdiskelevalta nostamatta itse sormeakaan tehdäkseen asioille mitään tai olematta yhtään mistään asiasta yhtään mitään mieltä. Voi aina mennä nurkkaan tuhahtelemaan ihan kaikille osapuolille. Ja kun se tuhahdus joskus kerran kymmenessä vuodessa osuu oikeaan, voi seuraavan vuosikymmenen kuluttaa pätien sillä, että minähän sanoin.

En oikein tajua, minkä takia pitäisi vähätellä sitä, että perussuomalaisten kannatus nousi 34 kansanedustajapaikan verran. Siis sen puolueen, joka haluaa pistää Suomen rajat kiinni, erota EU:sta ja eurosta ja lopettaa kaiken luonnonsuojelun. Ja jonka puheenjohtajan mielestä raiskatuilla naisilla ei ole oikeutta aborttiin. Ja joiden kannattajien mielipuuhaa tuntuu olevan homojen äänekäs vihaaminen vihreiden vaalikojujen välittömässä läheisyydessä.

Onhan se tietenkin niin, että ei Suomi nyt automaattisesti ala ajaa kaikkia noita tavoitteita. Onneksi on vastavoimia siellä eduskunnassakin torppaamassa idioottimaisimmat perseilyt, mitä ne siellä tulee suoltamaan. MUTTA ei se silti sitä tarkoita, että pitäisi nyt taas siirtyä omien seinien sisälle murjottamaan ja palata asiaan neljän vuoden päästä. 

Nyt täytyy pitää meteliä ja kertoa, että valtaisa enemmistö suomalaisista ei kannata noita arvoja. Tuskin oikeasti kaikki persujakaan äänestäneet oikeasti noin ajattelevat. Äänestivät vain tietämättömyyttään ja jonkin määrittelemättömän muutoksen puolesta. Paha olo purkautui noin. Nyt pitää tehdä töitä sen eteen, että se paha olo saadaan kanavoitua oikeisiin asioihin eikä näennäisiin. Koska jos nyt hiljenisi ja antaisi idioottien mellastaa, niin mitähän siitä seuraisi? Tuolla äänestystuloksella hilpaistiin niin kauas jonnekin menneisyyteen, että kyllä pitää vastavoimienkin alkaa pitää ääntä itsestään.

Hiljenemällä siitä punaniskavihanpidosta tehdään salonkikelpoista ja hyväksyttyä. 

Mutta toki voi aina jäädä sinne nurkkapöytään mussuttamaan. Kyllä siellä aina joskus tärppää.


P.S. Jokohan nyt vasemmistoliitto ja vihreät oppisivat olemaan keskenään siten, ettei menisi turhanpäiväisessä ja lapsellisessa kinastelussa ihan kaikki energia, vaan voisi keskittyä tähän tärkeämpään taistoon? Toivoa sopii. 

Wednesday, 13 April 2011

Henk.koht. tason vaalijupinat

Kiireen saa tehokkaasti päättymään sairastumisella. Voisin kyllä keksiä parempiakin keinoja vastaisuudessa, sillä tämä ei pitemmän päälle sitä stressiä vähennä yhtään. Kauhulla odotan sitä (toivon mukaan huomista), kun palaan töihin ja sähköpostissa on kaziljoona lukematonta viestiä. 

Tylsyyttä tappaakseni kerron vähän vaaleista ja äänestämisestä. Ensinnäkin mielenkiintoinen analyysi vaalikonedatan pohjalta. Ja kiva pallopilvi miun suosikkihallituksesta (vas.-vihr.-SDP -kesk. [-RKP]) myös:


Kuva siis myös tuosta linkkaamastani blogista.

Ja sitten omasta äänestämisesta:

Minun on tällä kertaa ollut hiton vaikea löytää sopivaa ehdokasta. Olen pläräillyt vaalikoneita ja tutkaillut nettisivuja, mutta ongelma on pysynyt. Puoluekin vielä hämärän peitossa, vaikka toki 90 prosenttia minusta haluaa äänestää vasemmistoliittoa. Tai ehkä 80. 10 - 20 prosenttia haikailee vielä vihreiden perään, sillä nuoruudessani olin vankka kannattaja. Sittemmin olen siirtynyt vasemmiston leiriin, sillä niilläkin tuntuu olevan vihreät arvot plakkarissa ja lisänä sitten minua henkilökohtaisesti koskettava pohjoismaisen hyvinvointivaltion kannatus ja oikeudenmukainen tulonjako. 

Ongelmaksi on lähinnä muodostunut selittämätön ärsytys vasemmistoa - tai siis vasemmistonuoria, koska nuorempaa polvea aina äänestän - kohtaan. Jokin niissä nyppii, ja on ollut vaikea keksiä, mikä se piirre tarkalleen ottaen on. Sitten eräässä keskustelussa ystäväni Niko sen kivasti tiivisti: se on se niiden "moraalinen ylemmyydentunto". Eli toisin sanoen niistä huokuu sellainen vittumaisen pätijähipin aura. Ihan niinku Arhinmäkeä myöten. 

Pohjois-Karjalassa (laajemmin en tiedä) se on ilmennyt mm. kohtuuttomana ja täysin asiattomana vihreiden dissailuna. Siis sen puolueen, jonka kanssa vassareilla on eniten yhteistä. En tajua. Tai siis yritän ymmärtää:
1) Koska puolueilla on samankaltaiset tavoitteet, äänestäjätkin voivat vaihtaa puoluetta suht. kepein mielin. Siksi kannattaa vähän tuoda esille omaa erinomaisuuttaan.
2) Opposition tehtävä toki on vähän kritisoida hallituspuolueita.
3) Vihreät suoriutuivat hallitustyöstään aika hirveän huonosti. Ehkä siinä onkin vähän dissailun paikka.

Näistä loiventavista seikoista huolimatta minulle, ja monille muillekin, on jäänyt lähinnä paska maku suuhun tuosta toiminnasta. Ei siksi, etteikö saisi kritisoida, vaan siksi, että se on hoidettu niin tyylittömästi, että ihan hävettää joidenkin puolesta. Dissailu on ollut verrattavissa lähinnä yläasteen suositut kiusaa epäsuosittuja -ilmiöön. "Hyi vittu noita vihreitä", "siis vittu mitä pellejä" ja niin edespäin. Sellainen yleensä aiheuttaa minussa lähinnä vastareaktion. Suurin osa vassarihipeistä facebookissani onkin blokattu jo ajat sitten. En jaksanut kuunnella niitä.

Olen myös ollut huomaavinani, että jotkut entiset vassariaktiivit ovat siirtyneet vihreiden riveihin näiden vaalien alla. Mistä lie johtuu?

Toisaalta olen myös kuullut villejä huhuja, että vihreissä yhtä lailla dissaillaan vassareita. Tälle väitteelle minulla ei ole olemassa näyttöä, sillä toisin kuin vassarikaverini, vihreät kaverini eivät ole ottaneet naamakirjaa dissailuvälineeksi.

Vihreät sen sijaan ovat ottaneet kuittailun kohteeksi naamakirjassa lähinnä persut. Mikä siis ei ole ehkä se kaikkein innovatiivisin ratkaisu, sillä kaikkihan persuja dissailevat, ainakin omassa akateemisessa kuplassani. Minulle on tästä tullut, jos ei vastareaktiota, niin ainakin inflaation tunne. Ei jaksaisi enää yhtään alentuvaa kommenttia, kun niitä on koko sosiaalinen media täynnä. 

Ihmetykseni kasvoi muutama viikko sitten niin suureksi, että kysäisin eräältä vihreältä ehdokkaalta, miksi hyökkäyksen kohteena ovat nimenomaan persut eikä esim. kokoomus, joka ansaitsisi huomattavasti enemmän kritiikkiä kuin nyt on annettu. Logiikka taustalla oli kuulemma se, että vihreiden potentiaalisissa äänestäjissä on paljon nukkuvia ja siellä toivottiin, että persujen nousu johtaisi näiden nukkuvien aktivoitumiseen vaaliuurnilla. Ihan hyvä vastaus, en ollut miettinyt asiaa tuolta kantilta. Jännä nähdä, miten käy. Olen pienesti jopa toiveikas, sillä monet ovat kokeneet nimenomaan tuon persujen nousun olevan tärkeä syy äänestämiselle. Siis että tästä maasta ei tulisi persumaata. Siitä en sitten tiedä, miten paljon se näkyy vihreiden kannatusmäärissä. Toki kuitenkin tsemppaan heitä.

Mutta siis niin. Ongelma on ollut lähinnä siinä, että vihreät ovat paljon sympaattisempia kuin vassarit. Tässä omassa otannassani siis. Näillä asioillahan ei varmaankaan pitäisi olla paljon merkitystä siellä vaaliuurnilla, mutta kyllä se vituttaa antaa ääni sellaiselle, jonka pärstä lähinnä ärsyttää. Ehkä kuitenkin sunnuntaina unohdan ärsytyksen ja kirjoitan numeron 77 lappuseen. Ehkä. Mutta vaikeaa tämä on nyt ollut.

Edit ja P.S. Niin siis tuo numero 77 ei ole niitä pahimpia dissailijoita onneksi. Se on helpottanut oloani vähän.