Saturday, 22 January 2011

Asioita on esimerkiksi

Tänään huomasin ensimmäistä kertaa pitenevät päivät. Olen aina aikaisessa, tiedän. Helmikuussa täpinöin jo keväästä ja maaliskuussa kirmailen ainakin henkisesti t-paidassa pitkin kaupunkia. Ja viimeistään huhtikuussa kierrokset asettuvat sille tasolle, missä ne pysyttelevätkin jonnekin syyskuulle saakka. Parhautta. Ja mehustelemalla tätä jo nyt saa ankeaan tammikuuhunkin vähän lisää energiaa.

Täytän ensi viikolla 27. Se on oikein mukava ikä. Ja ihan siltä varalta, että joku välttämättä haluaa ostaa minulle jotain (ja tämähän sitten EI ole vihje siitä, että nyt täytyy ostaa jotain), niin olisin ihan maailman onnellisin Things the Grandchildren Should Know -kirjasta. Ja levylahjakortista. En ole vailla muuta materiaa. Parhaita lahjoja ovat kuitenkin kivat kahvi/kalja/tee/pulla/ruoka/hengailuhetket kivojen tyyppien kanssa. 

Toukokuussa Lontooseen. Ajattelin sen olevan sopiva palkkio siitä, että selätän kevään työ- ja opiskelukiireet. Jälkimmäisiin kuuluu mm. jättimäisiä oikeustieteen tenttejä, joihin pitää lukea ihan vitusti. Hiukan puistattaa ajatuskin ottaen huomioon, että pitäisi olla myös kokopäivätöissä. Hienoista ylisuorittamisen makua ikuiselle alisuorittajalle. Päätin, etten ota kuitenkaan liikaa paineita opiskelusta, sillä tuo työ nyt on ensisijaisesti hoidettava kunnialla, kun se kerran on vastaan otettu. 

Naureskelin vastikään, kun tajusin, että tuo sivuainevalintanihan sivuaa ensimmäistä haaveammattiani olin kersana vakuuttunut, että minusta tulee asianajaja. Heh. Sittemmin tulin siihen lopputulokseen, että olen siihen aivan liian suurpiirteinen. Vaan niin sitä on kuitenkin päädytty opettelemaan ulkoa lakipykäliä. 


Pitääpä muuten kaivaa jostain joku Lontoon superkeikkakalenteri! Olin kuitenkin viimeksi Lontoossa 52 teini-ikäisen lärsän kanssa, siinä ei paljoa keikkoja tiirailtu. Hyvä kun kerkes pubissa tuopillisen tirpaista silloin tällöin. Ja sekin piti tehdä ikkunattomalla puolella, ettei olisi jäänyt riiviöille kiinni.

Ajatus karkailee. 

Niin sitä piti vielä sanomani, että saan ihan luvan kanssa nyt rääkätä itseäni salilla. Magneettikuvasta paljastui vaatimattomat kolme (3) eri selkävammaa, mutta koska kivut eivät nyt ole olleet niin pahat kuin syksyllä, sovimme lääkärin kanssa, että lähdemme liikkeelle fysioterapialla ja treenillä. Ja huom HUOM, ei kivun rajoissa vaan siitä piittaamatta. Sopii mainiosti tällaiselle idiootille, joka oppi vasta parikymppisenä, että ilman veren makua suussakin voi esim. juosta. (Sitä kutsutaan kevyeksi hölkäksi.)

Olen aika luottavaisin mielin sen suhteen, että selkä saadaan vielä suht. toimivaksi. Pitää vain orjallisesti treenata. Ja jos mie jotain osaan orjallisesti tehdä, niin sitä. 

Mie oon hyvällä tuulella.

Tuesday, 11 January 2011

Haluan

Olen tässä miettinyt asioita, joita haluan vielä tehdä ennen kuin... no, ei enää voi. Ei sillä, että olisin jotenkin rampautumassa lopullisesti, mutta esimerkiksi nuo opettelulistalla olevat lajit ovat sellaisia, joita en tässä kunnossa vain voi toteuttaa. Joskus vielä haluan.


Haluan opetella
- katutansseja tanssikursseilla
- luistelemaan, koska en ole luistellut kymmeneen vuoteen
- rullaluistelemaan (ikuisuusprojekti, luistimetkin ois olemassa)
- lautailemaan (tästä olen kyllä aika varma, ettei kannata jos ei ihan itsetuhoiseksi vimmaannu).

Lisäksi haluan
- vaeltaa paljon sekä Suomessa että muualla
- uida pitkiä matkoja
- poimia marjoja metsässä
- pelata pesäpalloa.


Näitä kerkee miettiä, kun makaa liikkumatta magneettikuvauskoneessa. Perjantaina tuloksia siitä muuten.

Wednesday, 5 January 2011

Napapiirin sankarit

Kävin taas antamassa panokseni kotimaisen elokuvan uudelle nousulle. Ja hyvä niin, koska Napapiirin sankarit oli oikein mainio komedia. Eikä siis pelkästään kotimaiseksi elokuvaksi, vaan yleensäkin. En tajua, miksi jotkut ihmiset edelleen kailottavat leffateattereissa, että "oli yllättävän hyvä suomalaiseksi"ihan samaan kilpasarjaan suomalaiset elokuvat mahtuvat kuin ne ison maailman elokuvatkin.

Leffan idea on simppeli ja suosittu komediamalli: aletaan tehdä jotain suhteellisen arkiselta kuulostavaa ja sitten tapahtuu helvetisti kaikkea hiton outoa. Amerikan Hangoverit sun muut sillä ovat leikitelleet myös. Vähän pelotti, meneekö leffa jenkkeihin kumarteluksi, mutta aika kivasti kierrettiin ne kuopat. Tai jos kuoppaan tipahdettiinkin, se tehtiin jotenkin hurmaavan suomalaisesti. Aseista riisuvasti. 

Itse tykkäilin ihan tosi paljon siitä pohjoissuomalaisesta tunnelmasta. En oikein vieläkään osaa sitä olemusta sen kummemmin määrittää, mutta jotenkin pohjoissuomalaisten ihmisten olemus oli saatu hahmoihin upotettua. Murteet ja muut tietenkin olivat läsnä ja ihan kivasti niissä onnistuivatkin (lukuun ottamatta ehkä Jasper Pääkkösen läpitunkevaa stadin ässää) mutta muutenkin se tapa, miten asioita tykätään pohjoisessa sanoa, oli loistavasti läsnä dialogissa. Teeppä myyppä alappa. Ja äläpä nyt oo mulukku.

Erityiskiitokset lähtee pienestä puheongelmasta huolimatta (tättärää) Jasper Pääkköselle. Hieno hahmo ja mahtava toteutus. Koska olen Salkkari-sukupolvea, on aina ja edelleenkin vähän vaikea suhtautua Jasperiin, mutta ei tässä nyt oikein enää kehtaa nillittää. Mielettömän uskottava suoritus puoliksi katkeroituneena, kuolemaa jo tavallaan odottavana ja elämäänsä jumiutuneena Kapuna, hyvähyvä. 

Elokuvassa oli vahvasti myös läsnä perinteinen bildungsroman. (Joo, näin käy, kun menee leffaan toisen kirjallisuusnörtin kanssa. Kiitos seurasta, Hanna!) Kasvua tapahtui koko kolmen jannun kaveriporukassa: päähahmon lisäksi Kapussa ja myös Räihäsessä, jonka kehityskaari meni jotakuinkin tissejä vain kuvista tuijottavasta, äidin tossun alle jääneestä ressukasta aikuiseksi, itsenäiseksi mieheksi. Tissitkin pääsi näkemään livenä! Sori spoilaus. 

Hannan kanssa on hauska katsoa leffoja, kun repeillään aina samoille jutuille. Näin nytkin. Ironia on ystävä. Esimerkki: Perinteisessä lähikuppilan riidanhaastotilanteessa Kapu vaihtoi sanoja Kittilän runkkareiden (kulkivat tuolla nimellä lopputeksteissä) kanssa. Muutama lause oli jo vaihdettu, tässä verbaaliakrobatian loppuhuipennus. Vähän modattuna, koska en muista ulkoa.

Kapu: (jotain englanniksi)
Kittilän runkkari: Ei se ossaa ees suomia.
Kapu: No eihän teille siellä esikoulussa tietenkään opetettu englannin alkeita.
[pitkä tauko] 
Kittilän runkkari: ...HOMO.

Sit mentiinkin pihalle tappelemaan. Arvostan.

Olihan tuo vähän sellainen boys will be boys -tyyppinen leffa niin kuin tuollaiset hulluttelukomediat usein tuppaavat olemaan. Mutta ihan tosi viihdyttävä sellainen. Feministi sisälläni ei itke verta. Käykääpä katsomassa.

Sunday, 2 January 2011

2010

1. Mitä teit vuonna 2010 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmin?
- No kävin ainakin reppureissuilemassa Euroopassa. (Miksi en ole sitä tehnyt ennen, en tiedä.) Puhuin myös tuhannelle ihmiselle yliopiston orientaatioviikolla, iik!


2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
- En lupaile. 


3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Joo. Anneli ja Matti saivat mustatukkaisen Papu-pojan. Hih.


4. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei.


5. Missä maissa kävit?
- Ruotsi, Tanska, Saksa. Kööpenhamina ja Berliini, voi ihanuus!


6. Mitä haluaisit vuodelta 2011 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2010?
- Haluaisin ihan tosi kovasti Lontooseen läheisimpien kanssa. Ja ei, en keksi nyt syvällisempää vastausta. Vuosi 2010 tuntuu aika onnistuneelta.


7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2010?
- 21.8. tulee mieleen ensimmäiseksi. Lisäksi selkäongelmien alku 13.9. ja olkapääongelman paheneminen 28.6. lienee syytä myös kirjata ylös.


8. Vuoden suurin saavutuksesi?
- Varmaan menee työsektorille. Plus sitten tämä itsetuntemushippeily (josta enemmän alempana) on aikamoinen saavutus myös.


9. ...ja suurin epäonnistuminen?
- Apua, en keksi. Tai voisi ehkä mainita sen, että opinnot ovat nyt jäissä, kun oli niin järkyttäviä motivaatio-ongelmia 2008 ja 2009. Mutta kyllä mie sen tutkintoni vielä joku päivä suoritan. Tie on vain vähän mutkaisempi kuin monilla.


10. Kärsitkö vammoista?
- Höhö. Moi oon 26 ja rikki. Selkä rikki, olkapää rikki. Pää ei onneksi vielä rikki.


11. Mikä oli paras asia, minkä ostit?
- Interrail-lippu.


12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
- Susan, koska se on niin hieno sisko.


13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- No ainahan näitä vuoteen mahtuu. En kuitenkaan ala dissailuhommiin, en mie sen parempi ihminen ole kuin muutkaan.


14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Jaa? Veikkailen edelleen, tulojen kasvusta huolimatta, ruokaa ja muita elämiskuluja. En edelleenkään ole kovin innokas materian hamstraaja.


15. Mistä innostuit eniten?
- Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin itsestäni. :D Vuoden 2009 teema oli kaappien siivous, 2010 se on tuottanut jonkinlaista tulosta. Itsearvostus on ihan eri luokkaa kuin koskaan aikaisemmin. Onhan se ihan hiton siistiä huomata tulevansa toimeen itsensä kanssa.


16. Mikä albumi / kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2010?
- Pariisin kevään Astronautti on soinut ihan mielettömästi. Vahvasti tulee mieleen myös UNKLE ja DJ Shadow, joiden keikat Ilosaaressa räjäyttivät mielen.


17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- Kovasti onnellisempi.


II. Lihavampi vai laihempi?
- Ei tämä paino ole edelleenkään merkittävästi muuttunut.


III. Rikkaampi vai köyhempi?
- Ei sillä, että näissä töissä rikastumaan pääsisi, mutta olen mie nyt huomattavasti rikkaampi. Opintotuella kituuttamisen jälkeen kaikki tuntuu luksukselta.


18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Liikkunut. Mutta kun ei ole voinut, niin ei ole voinut. Uiminenkin on pitänyt toistaiseksi lopettaa kokonaan, aika hajottavaa.


19. ...entä vähemmän?
- Hajottanut itseäni, HAHAHA.


20. Miten vietit joulun?
- Perusmeno taas pääpiirteittäin. Tosin se muutos tuli nyt, että jonkin mielenhäiriön tuloksena ostin itselleni joulukuusen. En tajuu.


21. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- En halua muuttaa mitään edelleenkään. Ihan turhanpäiväistä touhua tuo katuminen.

22. Rakastuitko vuonna 2010?
- Varmasti.


23. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- Kai niitä joitain oli.


24. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- Ketonen ja Myllyrinne, How I Met Your Mother ja se Monty Python -dokkari. Niin ja Dance ja Huippis. Olenpas mie katsonut ohjelmia.


25. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- En ole vieläkään löytänyt itsestäni sitä puolta, joka osaisi vihata ihmisiä.


26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Bill Bryson: A Short History of Nearly Everything


27. ...entä musiikillinen löytö?
- UNKLE ja DJ Shadow


28. Mitä halusit ja sait?
- Pääsin pois Suomesta hetkeksi. Niin ja kissan sain myös. Hihhih.


29. Mitä halusit, muttet saanut?
- Emmietiijä. Tietokoneen tai muuta vastaavaa pinnallista?


30. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Kaikki, missä on Robert Downey Jr? Lisäksi 500 Days of Summer on ihana leffa. Aika hömppäilyä.


31. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- (Piti tarkistaa blogikirjoituksesta.) Kerubin kuppilan hautajaisissahan mie olin. Hyviä keikkoja!


32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi äärettömän paljon tyydyttävämmän?
- Palaan selkä- ja okapääongelmiini taas. Aika dominoivia asioita kun ovat.


33. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2010?
- No nythän on käynyt niin, että työvelvoitteet ovat siistineet vaatekaapin sisältöä jonkin verran. Tämä siksi, että en osaa ostaa erikseen työ- ja vapaa-ajan vaatteita ja yliopiston patujen kanssa asiointi vaatii jotain vähän siistimpää kuin Au Pair Finland -paidan. Vaikkakin olen kyllä töissä ollut sekin päälläni.


34. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
- Ystävät ja urheilu.


35. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
- Ainakin ne kaikki Dancen tanssijat vaikuttivat tosi symppiksiltä. Ja taitavilta tietty. Myös Mark Oliver Everett saa erityismaininnan. Vietin huomattavan osan reppureissustani etsien Things the Grandchildren Should Know -kirjaa itselleni ja lahjaksi. Ei löytynyt. :(

36. Mikä poliittinen puheenaihe säväytti sinua eniten?
- Angstinen hippi ei hiljene. (Haha, linkitän omaan blogiini.)

37. Ketä kaipasit?
- Sisaruksia ja omaa rauhaa paikoin. Toisaalta en haluaisi asua myöskään yksin yksiössä. Että se siitä sitten.


38. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Simo!


39. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2010.
- Olet arvokas.